Johannes Heikkilä

1986 / Rovaniemi

Tekniikkana todennäköisesti puupiirros. Esittämistapana installaatio.

Ihminen lokeroi asioita ja ympäristöään ymmärtääkseen ja suhteuttaakseen niitä. Hän luo huomaamattaan merkitykset ja todellisuuden rakenteet sille, mikä hänelle on avautunut. Pienetkin huomiot riittävät sytyttämään ajatuksen jostain täydestä eli itselle sopivasta kokonaisuudesta. Mieli työskentelee, rakentaa kuvaa – ja kuvasta tulee sopiva. Loppujen lopuksi kokemus on tosi, koettu jaymmärretty. Hajanaiset suorat ovat näin asettuneet paikoilleen.

Työskentelen ensisijaisesti puupiirrosten parissa. Installaatio ja tilallisuus ovat läsnä tavassani hahmottaa ympäristöä, lähestyä tekemistä. Työskentely on minuuden prosessi, itsensä tuntemisen ja oppimisen paikka. Ajatuksen ja konkreettisen välinen ristiaallokko, jossa aineeton saatetaan koettavaan muotoon tähän palikoilla ja sanoilla tiukasti muovailtuun ja karsittuun maailmaan.

Teoksissani ovat läsnä arkkitehtuuri ja rakennetut tilat. Sen sijaan, että näkisin arkkitehtoniset visioni ja konstruktiot kylminä teollisuustuotteiden kuvina, koen sommittelemani rakennelmat jonkinlaisiksi sisäisen maailman heijasteiksi, mielenkuviksi.