Mikko Paakkonen

1990 / Helsinki

Olen tutkinut maalaamisessani erilaisia jälkiä. Töhrimisen jälkiä kaupunkitilassa. Sen liikettä ja energiaa. Tekoa tarpeena. Sen poistosta jääviä struktuureita ja pintaa.

Vuosi sitten siirsin tietoisesti sivuun kaiken muun tutkittavan paitsi maalauksen itsensä. Kysyin itseltäni: Mitä minä teen? Mikä todella on minun maalaustani? Kävi nopeasti ilmi, että minun täytyy päästää irti. Repäistä itseni opituista kaavoista. Sen opettelu on vaikeampaa kuin oppiminen itse.

Käsittelen edelleen tageistä välittyvää energiaa, mutta olen kääntänyt ajatukseni siihen, miten tuo energia tulee minusta ulos. Hetkittäin se on jopa väkivaltaista ja brutaalia. Toisaalta taas herkkää ja intuitiivista. Mitä tapahtuu maalaushetkellä? Milloin loppuu opittu ja milloin alkaa minun jälkeni?

https://cargocollective.com/mikkopaakkonen
Instagram: @mpaakkonen