Milja Viita
Milja Viita (1974)
Lopputyöni 11. toukokuuta 1918 perustuu arkistolöytöihin ja haastatteluihin. Se käsittelee Suomen sisällissodan aikaisia traagisia tapahtumia synnyinseudullani Karjalohjalla. Laurin hienovaraisesta vaikutuksesta teoksen taustalla olleiden, historiallisten valokuvien olemassaolo vain mainitaan. Ilmatieteen laitoksen sääarkistot toimivat lopulta valokuvaakin vahvempina ikkunoina menneeseen. Sääkuvailujen kautta oli mahdollista yltää yleisinhimilliseen, ruumiilliseen kokemukseen maailmasta.
Vapauduin Laurin luotsauksessa käsitteellisempään ilmaisuun. Välineekseni valikoituivat elokuvan aika ja runous. Muistan Laurin, nykyvalossa hieman anarkistisenakin opettajana. Hän ei pyrkinyt vaikuttamaan suoraan ”muiden taiteilijoiden” (kuten hän meitä oppilaita kutsui) teosten sisältöihin, muotoon tai teknillisvisuaaliseen esillepanoon. Hän oli ennen kaikkea rinnallakulkija, joka vaikutti pedagogisina työkaluinaan rohkaiseva uteliaisuus ja kollegiaalinen asenne.
Viimeinen kohtaamisemme tapahtui erään paperikaupan hyllyjen välissä. Lauri kertoi saamistaan optisista apuvälineistä, ja miten hän huvitti itseään käyttämällä niitä ”väärin”. Tämä leikillisyys on vaikuttanut sittemmin asenteeseeni myös vanhenemista kohtaan.
Kuva: Milja Viita, 11. toukokuuta 1918 (still), digitoitu 16 mm filmi, stereo, 08:00 min, 2004