Saija Kivikangas
Taiteilijan teokset ovat esillä Exhibition Laboratoryssa (B).
1984 / Mikkeli
Avasin takkini, riisuin kenkäni ja menin metsään. Keräsin kiinnostavan näköisiä kasveja, sieniä, kiviä ja valmistin niistä pigmenttejä.
Maalarin kysymykset; Mitä, miten, mille ja miksi? Nämä kysymykset ja tekojen myötä tulevat vastaukset määrittävät suhdettani itseeni sekä itseäni ympäröivään. Päätökset tuntuvat vetävän kahteen vastakkaiseen suuntaan: joko erkaannuttaen minua ympäristön kunnioittamisesta tai olemalla enemmän yhteisymmärryksessä sen kanssa. Koen olevani välissä. Menneisyyden ja tulevaisuuden, tiedon ja tiedostamattoman, hallinnan ja hallitsemattoman, aineen ja aineettoman, käden ja silmän...
Maalaus on minulle ongelmien asettamista ja/tai ilmenemistä sekä niiden ratkaisua. Se on tapa nähdä, kokea ja huomioida jotakin, mitä en muuten näkisi, kokisi tai huomioisi. Se on rajojen luomista ja niiden purkamista. Jonkinlaista ihmisyyden ytimen tavoittelua. Maalauksen tekeminen ja katsominen on parhaassa tapauksessa pyhä toimitus. Se, mitä pyhässä toimituksessa tapahtuu, on hankala purkaa osiksi ja selittää. Se on hetkellinen tasapainon tunne tasapainottomuuden tilassa.
