Tuuli Kerätär
Taiteilijan teokset ovat esillä entisessä Amos Andersonin taidemuseossa
1985 / Turku
2018
Öljy pellavalle
Olin aikaisemmin sitä mieltä, että kysymys abstraktin ja esittävän taiteen suhteesta on vanhanaikainen ja epäolennainen. Minulla oli tapana todeta, että maalauksessa kaikki on abstraktia ja että kyse on vain siitä, kuinka abstraktisti maalauksen aiheen haluaa esittää.
Aloin kuitenkin pitää tätä erottelua hyödyllisenä luettuani John Elderfieldin kirjoittaman artikkelin Richard Diebenkornista – taiteilijasta, joka liikkui koko uransa ajan abstraktin ja esittävän taiteen välimaastossa.
”Abstrakti ja esittävä taide, Diebenkorn väitti ponnekkaasti, ovat täysin erillisiä maailmoja – niissä vallitsevat aivan eri lainalaisuudet – ja ne vaativat erilaista metodologiaa.” (The Art of Richard Diebenkorn).
Otan omissa maalauksissani molemmat näkökulmat huomioon, jolloin lopputuloksena on eräänlainen sekoitus, jotain epäpuhdasta ja ratkaisematonta.
Kysymys abstraktin ja esittävän taiteen välisestä suhteesta jakautuu maalaustyön edetessä yhä uusiin kysymyksiin. Maalaanko tasaisia väripintoja vai luonko illuusion tilasta? Improvisoinko vai pyrinkö kehittämään strategian, jota maalatessani noudatan? Maalaanko ihmishahmoa vai tiettyä henkilöä? Lopputuloksena syntyvät teokset ovat parhaimmillaankin kompromisseja, jotka eivät pysty peittämään näitä vastakkaisia lähtökohtia.
