Tässä tehtävässä harjoitellaan sekunti-intervalleja ja asteikkoja. Laulu on säveltapailuharjoitus, mutta se toimii samalla johdantona legaton harjoittelemiseen.
Exercisen alussa (tahdit 1-2 ja 3-4) on kaksi ylös nousevaa kuuden sävelen asteikkoa eli heksakordia ja sen jälkeen niiden käännökset. Havainnollistaakseen sitä, että tehtävä on laulettava sempre legato, Vaccaj jakoi sanat siten, että kaikki tavut ovat avoimia eli päättyvät vokaaliin ja mahdollinen tavun loppukonsonantti liitetään seuraavan tavun alkuun.
Runon rivit ovat viisitavuisia. Pääpaino on neljännellä tavulla, sivupaino ensimmäisellä tai toisella. Melodian rytminen muoto sopii riveille 1, 2, 5 ja 6. Itse asiassa runon riveillä 1, 3 ja 5 on kuusi tavua, mikä onkin hyvä peruste alun heksakordille, mutta aiheuttaa toisen ja neljännen fraasin täydentämisen melismalla, jotta melodinen ajatus säilyy. Myös sanassa palpita täytyy tehdä melisma jotta tekstin riittää asteikkoon.
Ensimmäisen tehtävän melodian rakenne ja tempomerkintä adagio asettavat laulajalle suuria vaatimuksia. Vaikeutta lisää vielä tekstin sanapainotukset ja erityisen harmillinen i-vokaali tahdissa 12. Siksi on tärkeää antaa aikaa esityöhön, joka helpottaa runon liittämistä melodiaan.
Erinomainen tapa pohjustaa tehtävän laulamista on työskennellä sellaisilla tavuilla kuin no, vo, la ja le. Vaikka Vaccaj haluaa laulukoulullaan antaa vaihtoehdon perinteisille säveltapailutehtäville, voidaan harjoittelussa käyttää myös tuttuja säveltapailunimiä, joihin sisältyy variaatio vokaali- ja konsonanttiäänteitä. Kaikki tavut, poikkeuksena sol, ovat avoimia. Niinpä voitkin laulaa tehtävän:
do - re - mi - fa - sol - la
re - mi - fa - sol - la - si
re2 - do2 - si - la - sol - fa
la - sol - fa - mi - re - do
do - re - mi - fa - sol - la - si - do2 - re2 - re2 - mi2
mi2 re2 do2 - si - la - sol - fa - mi - re - re - do
Tavujen do tai esimerkiksi re vokaaleissa on italiankielessä sinänsä avoin ominaisuus, mutta usein saavutetaan parempi (korkeampi) äänensijoitus laulamalla ne suljettuina. Voit korostaa legatomaista elämystä laulamalla melismaattisesti.
Metastasion tekstin virheetön ääntäminen ja ymmärtäminen on ensisijaista. Tekstin lukemista voi harjoitella mm. "legatolukemisen" avulla.
Kahdessa viimeisessä fraasissa palpita-sanan jälkeen tuntuu usein, ettei hengitykselle ei ole tarpeeksi aikaa. Ensimmäiselle sävelelle tahdeissa 11 ja 15 voidaan kuitenkin hyvin tulla myöhässä.
Vokaalien kohdatessa (kaksi tavua samalla sävelellä) -so al, (tahdit 11 ja 15) täytyy a-vokaalille antaa lähes koko nuottiarvo.
Korkea ääni tahdissa 12 kuulostaa usein pakotetulta, eivätkä korostukset tahdeissa 11 ja 12 tee asiaa helpommaksi. Nuoret miesäänet voivatkin käyttää diminuendoa ja falsettia päästäkseen ääneen mi. 13. tahdin ensimmäisellä nuotilla a-vokaalin ansiosta onnistutaan ehkä saamaan toimiva täysi ääni.
Pianisti voi auttaa epävarmaa laulajaa tahdissa 2 lisäämällä viimeisellä neljäsosalla äänet sol-fa-mi kahdeksasosatriolilla. Tahdissa neljä voidaan soittaa do2 ja kuudennessa sol viimeisellä neljäsosalla. Vähitellen pianisti luopuu kokonaan melodian soittamisesta.
Morir on keskeinen sana runossa ja sen täytyy olla lähtöpiste tekstin sisällön tulkinnalle. Tästäkin syystä täytyy olla pidättyväinen aksentin suhteen tahdissa 11. Painoton prepositio con on myös pidettävä aisoissa (tahti 7).
Ajatus suurtahdeista tarkoittaa että vältämme ykkösten painotusta parittomilla tahdeilla, ja on usein hyvä ratkaisu.
Lähde
Forshufvud, G. 1994. Con lieve fiato. Lärarhandledning till Nicola Vaccajs Metodo pratico. Göteborgs universitetet.