Tämän tehtävän aiheena on pitkä etuhele, joka on Vaccajn mukaan laulutaiteen ensisijainen koriste. Tästä alkaa myös Metodo praticon kuuden erilaisia koristeita harjoittavan tehtävän sarja. Näihin koristeisiin kuuluvat etuhele, jälkihele, kaksoishele ja trillit.
Appoggiare merkitsee tukemista, kannattelemista tai nojaamista. Pitkä etuhele tukee siis päänuottiaan, mutta myös korostaa ja vahvistaa sitä olemalla aina aksentoitu. Siksi se sijoitetaan yleensä painotetuille tahdinosille. Etuhele päänuotin edellä auttaa yhdistämään sen legatolla melodiaan. Joidenkin mielestä alapuoliset etuheleet ovat painotukseltaan heikompia kuin yläpuoliset.
Senza amabile –runon pehmeä tunnelma on voinut olla Vaccajlle syy valita teksti tehtävän, jolle pitkä etuhele antaa usein ”mielistelevän” luonteen.
Exercise on erinomainen harjoitus legatolle, jossa edellinen vokaali antaa energiaa sitä seuraavalle, kunhan tempo ei putoa liian alas, eikä n-äänne korostu sanoissa senza, spunta, fonte, piante, antico ja onor.
Moitteettomaan appoggiaturaan vaaditaan lisäksi notkea ilman ohjaus. Sovita ilmanpaine niin, etteivät ylöspäiset äänijonot ole automaattisesti crescendo.
Etuheleen jälkeisen äänen, eli päänuotin pitää olla painoton. Ole erityisen tarkkaavainen tahdeissa 24 ja 28.
Laulu ei saa antaa mekaanista ja kuivaa vaikutelmaa. Voit torjua tämän laulamalla pitkät etuheleet improvisoiden. Pyrkimyksenä on kuitenkin tuoda tärkeiden tavujen ja sanojen sisällöt esiin.
Yleensä painottamattomat prepositiot ja artikkeit, kuten senza, i, di, del, le, sul ja per, ovat tahdissa ensimmäisenä mutta eivät korostettuina, jos runon prosodiikkaa kunnioitetaan. Niihin tulee löytää sama keveys, kuin sanaan per tahdeissa 24 ja 28.
Jos ajattelet laulun kulkevan tahtilajissa 12/8 ja annat sen alkaa tahdin kolmannella iskulla, oikeat painotussuhteet tulevat automaattisesti esiin.
Kuin lähtökohta tähän voidaan mielellään kirjoittaa runon molemmat säkeistöt kolmella, sensijaan kuin kuudella rivillä. Tämänkautta tulee myös selvä loppusoinnutus.
Kuudessa viimeisessä fraasissa pitää varioida artikuloinnin ja nyanssien osalta. Kuulijan tulisi ymmärtää fraseerauksen perusteella laulun rakentuvan kaksisäkeiselle runolle, jossa jokainen fraasi edustaa yhtenäistä ajatusta.
Laulun tulkinnassa voi innoittua säteilemään ja iloitsemaan kevään odotuksesta.
Lähde
Forshufvud, G. 1994. Con lieve fiato. Lärarhandledning till Nicola Vaccajs Metodo pratico. Göteborgs universitetet.