Johtopäätöksiä
Ilman monimerkityksinen rooli vaskisoittimien äänentuotossa aiheuttaa helposti käsitteiden sekaannusta. Ilmavirta ei ole ääntä - ääni ei ole ilmavirtaa. Tilanne vaskisoittimissa on melko monimutkainen, koska molemmat esiintyvät samassa tilassa samanaikaisesti.
Vaskisoittimen äänentuoton tarkoitus on tuottaa säveliä, harmonisia ääniä, joissa ei ole paljon kohinaa (suhina, tuhina). Ilmavirta on välttämätön, mutta se ei itsessään ole ääntä, vaan antaa käyttövoiman värähtelevälle systeemille. Hengityselimistöllä ja huulilla on eri tehtävät, joita ei voi toiselta toiselle siirtää. Niiden tehokas ja hienovarainen yhteistoiminta määrää äänentuoton lopputuloksen.
Hengityselimistöllä voidaan ainostaan tuottaa ja säädellä ilmanpainetta, joka synnyttää tarvittavan ilmavirran. Huulilla ei voi puhaltaa, mutta kun niillä sopivasti vastustetaan ilman virtausta, ne alkavat värähdellä. Huulivärähtely on erittäin paljon monimutkaisempaa kuin esim. jousisoittimen kielen (1-ulotteinen) tai timpanin kalvon (2-ulotteinen) värähtely. Periaate on kuitenkin sama: tasapainoasemasta poikkeuttava voima ja siihen palauttava voima vuorottelevat, ja tästä syntyy värähtely. Huulilla on lisäksi kytkentä soittimen sisällä olevaan ilmapatsaaseen, jolla on tietyt ominaisvärähtelytaajuudet. Niiden ja huulivärähtelyn perustaajuuden on oltava yhteensopivat hyvin soivan sävelen aikaansaamiseksi. Huulilla on myös kytkentä suuonteloon päin, mutta perustaajuuden kannalta tämä ei ole niin merkittävä kuin ensin mainittu.
Ilman virtaukseen liittyviä käsitteitä ovat esim. paine, nopeus, määrä ja vastus. Värähtelijän perusominaisuuksia kuvataan värähtelyn taajuudella (frekvenssi) ja laajuudella (amplitudi). Virtauksen liike-energia pyritään muuntamaan optimaalisella hyötysuhteella värähtelyn aaltoliike-energiaksi. Hyvässä äänentuotossa värähtelyn laajuutta eli sävelen voimakkuutta säädellään virtauksen määrällä, taajuutta eli sävelkorkeutta säädellään värähtelijän ominaisuuksilla. Heikkotehoisessa äänentuotossa voi olla paljon virtausta, mutta värähtelyä vähän. Ääni on kohinainen, jos huuliaukko on liian suuri tai muusta syystä ei synny oikeanlaista värähtelyä. Ilmaa menee hukkaan tuottamatta haluttua lopputulosta. Liian kireä huuliaukko taas voi aiheuttaa sen, että vaikka haluttu perustaajuus syntyy, kytkentä soittimen ilmapatsaaseen ei toimi oikein eikä muodostu toivottuja harmonisia osasäveliä. Molemmissa tapauksissa äänen laatu on huono (vuotoinen tai kireä) ja sen hallinta vaikeata. Ihmisäänen ollessa kyseessä vastaavista ilmiöistä käytetään nimityksiä hypofunktionaalinen ja hyperfunktionaalinen ääntö.
 Tulostettava versio |