SANNA BRUNILA

1977 | Turku | kuvanveisto

Minua kiinnostaa lapsen viattoman maailman ja aikuisten todellisuuden välinen dissonanssi. Olen halunnut tallentaa hetkiä, joissa lapsen ja aikuisen maailmat kohtaavat.

Lapsi näkee aikuisten maailmaan kuin avaimenreiästä, häivähdyksinä. Vanhempi puolestaan yrittää suojella lasta ja lavastaa hänelle turvallisen maailman: omituisesti törröttävä kettu moottoritien laidassa on vain pysähtynyt lepäämään hetkeksi.

Mutta vanhemmankin täytyy lopulta hyväksyä, että itkuhälyttimet, konttauskypärät, liukuestesukat, testivoittajaturvaistuimet ja käsidesit eivät pysty suojaamaan lasta reaalimaailman kohtaamiselta.