KAARLO STAUFFER

1988 | Nastola | maalaus

Maalaukseni edustavat esittävyydessään eräänlaista realismia. Mutta mikäli maalauksissani esiintyy jokin arjen logiikasta irtautuva maaginen elementti, koen sen olevan saksittu jäänne leikkauspöydältä, ylijäämäpalana esiintyvä päähänpisto. Maalattuna irrallisesta fragmentista tulee osa kokonaisuutta. Tällöin se käy järkeen.

Itselleni maalaus on ikuisesti eloaan käyvä reliikki. Esineenä se voi kernaasti esiintyä arkaaisen oloisena, tietoisena painolastistaan mediana. En silti voi kieltää maalausteni henkilökohtaista tasoa, tai ainakin se tuntuisi väljähtyneeltä. Objektiivisuuteen pyrkiessänikin mieltäni ja valintojani ohjaavat monet eri tuntemukset mieltymyksestä ärtymykseen, halujen kirjosta välinpitämättömyyteen. Maalauskäteni saattaa pyrkiä mekaaniseen jälkeen, ylimääräisen karsimiseen ja lopulta langeta ”ilotteluun”, koristelemiseen.