SAARA PIRHONEN

1989 | Kitee | maalaus

Haluan maalausteni olevan ullakko, joka on täynnä ihania mutta likaantuneita aarteita. Tarkastelen todellisuutta ja sen jäljitelmiä lavastaen ja valokuvaten. Tallennan mallini ja rakentamani tilat vain muuntaakseni ne maalaamalla aitojen havaintojen vääristymiksi.

Minua kiehtoo teatterin ja valokuvausstudion maailma; toisen tilan sisälle luotu tarinallinen rinnakkaistila. Rakennan myös maalauksiani kuin lavastusta. Limittäisistä kaksiulotteisista kuvista muodostuu kolmiulotteisen paikan nyrjähtänyt jäljitelmä, jonka osat jäävät kuitenkin irrallisiksi, aivan kuin hahmot tarrakirjan sivuilla. Kertomuksen kuvat peittyvät osittain toistensa taakse, kätkien maalauksen sisään salaisen tarinan.

Suhtaudun kauneuteen täydellisen häpeämättömästi: maalaan vain asioita, jotka lumoavat tai kuvottavat minua. Näistä likaisista aarteista syntyy asetelma; kulissi ja sen sisällä näytelty kohtaus.