TUULI SAAREKAS

1988 | Helsinki | kuvanveisto

Maisemani on matala, puut ja talot ovat minua korkeampia. Joskus en huomaa ympäriltäni mitään, sillä olen sisällä omissa maisemakuvissani. Toisinaan huomaan paljon asioita. Puiden oksat. Ne näyttävät tärähtäneiltä, sojottavat hullusti. Miten kuvata sitä mitä näen ja tunnen? Mikä materiaali sopii tanssivan kasvin tai äärettömän ilman kuvaamiseen? Entä voiko auringonsäteillä kutoa?  

Koostan maisemaani muovailemalla ja hitsaamalla. Ajattelen ulkona olemista, mutta työskentelen sisällä. Hajanaiset ajatukset kuroutuvat yhteen käsissäni. Tekeminen rauhoittaa.