|
"Minusta tämän musiikin clusterit loivat hienoja sointeja..." Valistunut kuulijamme poistui juuri konsertista, jonka päätteeksi kuultiin Krzysztof Pendereckin jousiorkesteriteos Thren, valituslaulu Hiroshiman uhrien muistolle . Nuo valistunutta kuulijaamme viehättäneet klusterit loivat Pendereckille sen maineen 1960 luvun alussa, jolla hän yhä ratsastaa. Vastoin säveltäjän omaa kertomusta, hän ei suinkaan keksinyt klusteria vaan hiukan lainasi ihan mainiota ideaa, jonka juuret ovat syvällä musiikin historiassa, myrskykohtauksissa ja muissa luonnonkuvauksissa. Nimeksi asti Klusterin jalosti amerikkalainen säveltäjä Henry Cowell 1900-luvun alkupuolella. Hänen pianokappalettaan The Tides of Manaunaun pidetään tässä mielessä uraa uurtavana. Tuo sana cluster on tapana suomentaa sävelrykelmäksi, sävelryppääksi tai sävelkimpuksi, suomalaiseen käyttöön on vakiintunut myös kodikkaasti sana klusteri. Mielestäni klusterissa tulee olla vähintään kolme koko tai puoliaskelen etäisyydellä toisistaan olevaa säveltä ollakseen klusteri. Mielestäni klusteri ei liioin ole sointu vaan sointi, sillä sointi ei suuntansa suhteen haasta tai toivo niin painokkaasti kuten soinnulla usein on tapana. Kun klustereilla tehdään kudosta, soinnilliset mahdollisuudet ovat varsin suuret. Klusteri voi olla juuri tuo kolmisävelinen tai sitten hyvin laaja, kattaen vaikka kahdeksan oktaavia, vajaat sata säveltä. Klusteri voi olla kaikkea tältä väliltä ylhäällä, alhaalla tai keskirekisterissä, hiljaa tai kovaa, paisuttaen tai väheten, kasvaen tai väheten. Klusterin sointi saa erilaisia sävyjä, jos sen ilmettä luodaan kokoaskelilla, puoliaskelilla tai jopa puoliaskelta pienemmin välein, kolmas- tai neljäsosa-askelilla, mikä on mahdollista jousisoittimilla ja puhaltimilla. Pendereckin Thren —teoksessa on muuan klusterin dramaturgista ilmettä mainiosti valottava vaihe. 52 solistista jousta rakentaa vähitellen koko jousiorkesterin rekisterin kattavan klusterin, joka ajautuu unisonoon, yhteen yhteiseen ääneen ja sen vapauttavaan selkeyteen. Klusterin soinnilliset mahdollisuudet ovat kuitenkin melko rajalliset. Klusteri melkeinpä aloitti ja lopetti viehätyksensä 1960-luvulla. Juuri siksi ettei klusteri haasta eikä vaadi vaan pikemminkin vain viehättää, sitä kuulee enää vasrin harvoin, soinnillisena värinä, eleenä siellä täällä.
Tapani Länsiö Julkaistu ensi kerran 28.9.2001; Radio Ylen Ykkösen musiikkiohjelmat |