Teatterikorkeakoulu

Laura Manninen

Arkisto

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää… pienistä äänistä

Teatterikorkeakoulussa on noin 50 jatkoopiskelijaa. Sarjassa tutustutaan heihin ja taiteelliseen tutkimukseen.

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää… pienistä äänistä

Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää… pienistä äänistä. Kuva: Noomi Ljungdell.Teatterikorkeakoulussa on noin 50 jatkoopiskelijaa. Sarjassa tutustutaan heihin ja taiteelliseen tutkimukseen.

Fakta
Nimi: Mikael Eriksson
Tutkimuksen otsikko: Pienimmän mahdollisen estetiikka digitaalisessa äänessä
Ohjaajat: Andrew Bentley (Sibelius-Akatemia) ja Esa Kirkkopelto (Teatterikorkeakoulu)
Tavoitteena valmistua: Kesällä 2013
Tärkein työkalu: Tietokone ja sen graafinen ohjelmointiympäristö Max/MSP

Mitä tutkit?

Tutkimukseni avainkäsite on pieni ääni. Se liittyy enemmän kuuntelemisen tapoihin kuin itse ääneen: mitä kuunnellaan kun kuunnellaan musiikkia tai ääntä, mihin kiinnitetään huomiota, mitä eri tapoja voisi olla kuunnella.

Pieni ääni ei kuvaa äänen ominaisuuksia, esimerkiksi onko ääni hiljainen tai lyhyt. Pienet äänet ovat ehkä sellaisia, joihin ei yleensä kiinnitetä huomiota koska ne ovat vaikeasti kuultavia tai kulttuuristen syiden ja konventioiden takia. Esimerkiksi nauhoitetussa klassisessa musiikissa voidaan ajatella, että on ääniä, jotka kuuluvat musiikkiin tai eivät kuulu: hengitykset, raapaisut, yskäisyt ja nuottipapereiden kahina.

Yritän määritellä, millä kuuntelemisen tavoilla pieniin ääniin voisi päästä käsiksi – tai toisaalta miten musiikki tai ääni voi johdatella ihmisen pienten äänten äärelle. Musiikissa ja äänessä kiinnostaa sointi, miltä se kuulostaa ja tuntuu, miten siitä voi keskustella ja miten se on erilaista kuuntelua kuin jos puhutaan melodioista.

Miksi tutkit juuri sitä?

Olin vuoden jatko-opiskelijana Belfastissa. Huomasin, että elektroakustinen musiikki ei kiinnostanut minua lainkaan. Kuuntelin sitä eri tavalla kuin musiikin tekijät tai muu yleisö. Tietokoneet ja musiikki ovat olleet minulle aina tärkeitä, ja 14-vuotiaana aloin tehdä musiikkia tietokoneella. Ihmettelin, miksi akateemisella elektronisella musiikilla ei kuitenkaan tuntunut olevan minulle mitään annettavaa.

Ymmärsin, että genreen liittyy vahvoja konventioita, kuten isot äänen massat, isot äänen liikkeet, monikanavaisuus ja maksimaalisen iso tapa äänelle olla. Se oli minulle vieraannuttavaa. Siitä lähti pienen äänen käsite – mikä voisi olla toinen suunta.

Mitä haluat saada selville?

Minulle ei ole tärkeää tietää, pystyvätkö muut ihmiset kuulemaan sen asian jota kuvailen äänessä. Huomasin melko nopeasti, että jos alan keskittyä siihen miten hiljaisia ääniä havaitaan ja kuullaan, syntyy liian kuulotestimäisiä tilanteita.

Minua kiinnostaa, pystynkö luomaan teoreettisen rakennelman siitä, mitä pienet äänet voisivat olla. Haluan myös luoda käsitteistön, jolla pystyy kuvaamaan ja jakamaan kuuntelukokemusta ilman klassisen musiikin teoreettista osaamista tai teknologista termistöä. On tärkeä osa tutkimusta, että pystyy selittämään asian itselle ja muille.

Minkälainen on taiteellinen osiosi?

Kuuntelin musiikkia eri tavalla kuin muu yleisö. Ihmettelin, miksei sillä ollut minulle mitään annettavaa.

CD-levyltä kuunneltava teos, josta järjestän luultavasti kuuntelutilaisuuksia. Olen ajatellut, että materiaali on julkista ja esimerkiksi ladattavissa verkosta, jotta ihmiset voivat kuunnella sitä omalla ajallaan. Teos pyrkii kommunikoimaan ihmisten tekemisten ja yleisemmin äänen kanssa.

Mikä on tutkimuksesi merkitys taiteen kentällä?

Haluan ehdottaa taiteelle toisenlaista suuntaa, tehdä sille hyvää, tuoda siihen rikkautta. Tutkimukseni määrittelee myös sitä, mitä taiteellinen tutkimus voisi olla ja miten taiteilijat voisivat tutkia omaa työtään. Taiteellinen tutkimus on vielä niin määrittelyvaiheessa, että tuntuu isolta asialta, mitä oma panos voi siihen tuoda.

 

Hae jutuista