Joonas Järvi

Tuhansia vihreitä käytäviä, kesken jääneitä labyrinttejä, sumuisessa solassa.
Korkealla muurilla astelee kirkkaan valkea koira – joku huutaa sen nimeä.

Yritän piirustuksissani tavoittaa sen, mitä aikoinaan koin katsellessani kotimme ullakolla piirrosfilmejä tarinoista, joiden ei olisi koskaan pitänyt päättyä.