Vanhat naamioteatterin muodot – Wayang wong ja topeng

Balilla elää edelleen kaksi vanhaa, mitä todennäköisimmin itäjaavalaisperäistä naamioteatterin muotoa, joista käytetään samoja nimiä kuin niiden jaavalaisista sisarmuodoista. Ne ovat Ramayanan kohtauksia kuvittava wayang wong ja kuningaskronikoita aiheinaan käyttävä topeng.

Niin Balilla kuin Jaavalla wayang wong on wayang kulit-varjoteatterista kehittynyt suurimuotoinen tanssidraama, joka jakaa varjoteatterin kanssa yhteiset tarinat (Balin kohdalla siis Ramayanan), yhteiset roolityypit ja näyttämödramaturgian. Balilla wayang wong on kuitenkin säilyttänyt rituaalin luonteen kun se taas Jaavalla kehittyi sofistikoiduksi hovitaiteeksi. Balilla wayang wongia esitetään temppeleissä ja kylissä suurten vuotuisrituaalien aikana. Esitystä säestää samanlainen, pieni gamelan-kokoonpano kuin wayang kulit -varjoteatteria.

Balilainen wayang wong on erittäin staattista teatteria. Roolihahmot jakautuvat jaloihin (alus, manis) ja karkeihin (kasar, keras) tyyppeihin. Jaloja hahmoja lukuun ottamatta kaikki muut roolityypit käyttävät näyttäviä naamioita. Jalot tai ”hyvät” hahmot ryhmittyvät yleensä näyttämöalueen oikeaalle puolelle ja karkeat tai ”pahat” tyypit vasemmalle kun taas kansankielellä esitystä kommentoivat palvelijaklovnit liikkuvat molemmilla vyöhykkeillä. Esittämisen estetiikka ja tekniikka on lainattu suoraan varjoteatterista ja koko esityksessä on vielä tunnistettavissa piirteitä muinaisesta tarinankerronnan perinteestä.

Historiaa naamioin

Balin topeng-teatterin (topeng = naamio tai jokin, joka asetetaan kasvoille) yhteydet Itä-Jaavan kadonneisiin perinteisiin eivät ole aivan yhtä ilmeiset kuin wayang wongin kohdalla, joskin Balin vanhimpien säilyneiden topeng-naamioiden uskotaan olevan Itä-Jaavalta peräisin. Balilaista topengia kutsutaan joskus Balin kuningaskronikkadraamaksi johtuen siitä, että sen aiheina ovat useimmiten Balin kuningashuoneiden historiat poliittisine juonitteluineen. Topengista on kaksi keskeisä muotoa, yhden miehen esittämä, rituaalinen topeng eli topeng pajegan (pajegan = uhraus) ja viiden miehen esittämä, teatterillisempi topeng panca (panca = viisi). Yhden miehen topeng on rituaalisuudestaan huolimatta myös mitä virtuoosisin taidemuoto, sillä yksi tanssija-näyttelijä joutuu hallitsemaan kaikkien roolityyppien karakterisoinnin jalosta kunikaasta ja kuningattaresta voimakkaaseen ministeriin ja räävittömään klovniin.

Kullakin roolityypillä on oma, gambuhista periytyvä liiketekniikkansa ja oma naamionsa. Jalon (alus, manis) kuninkaan (dalem) ja kuningattaren naamiot ovat valkoisia. Karkean (kasar, keras) ministerin naamio on punertava, vanhan neuvonantajan naamio vaalean okra ja palvelijat käyttävät groteskeja puolinaamioita, jotka mahdollistavat dialogin. Tässäkin teatterimuodossa jalot hahmot käyttävät ylätyylistä sanskritia tai hovikieltä, kawia, klovnihahmojen kommentoidessa tapahtumia ja lisätessä mukaan ajankohtaisia piloja kansankielellä. Salaperäinen hahmo on yhden miehen topeng-esityksen yleensä päättävä Sidha Karya (toiveiden täyttäjä). Groteskisti irvistävä, harvahampainen mielettömän vanhuksen naamio on itse asiassa topeng-naamiosta pyhin. Hahmo kombinoi balilaisittain korkeimman pyhyyden ja alatyylisen, lähes absurdin huumorin.

Video: Wayang wong -esityksen taistelukohtaus Balilta