Elegantin draaman voittokulku
Ming-kausi (1368–1644)

Yangzijoen eteläpuoliset alueet, Jiangnan (Chiang-nan), säilytti pitkään asemansa kulttuurin keskuksena. Seutu ei ollut vain taiteiden ja passiivisen vastarinnan kehto, vaan siellä sai alkunsa myös menestyksekäs kapinaliike 1350-luvulla. Sitä johti entinen buddhalainen munkki Zhu Yuanzhang (Chu Yüan-chang), joka rakensi tukialueen Nanjingin (Nanking, Nan-ching) seudulle, marssi pohjoiseen ja karkotti viimeisen mongolihallitsijan Kiinan muurin pohjoispuolelle. Hän julisti uuden dynastian, Mingin, alkaneeksi. Vaikka vieras valta väistyi, ei tilanne oppineiden ja taiteilijoiden kohdalla heti parantunut. Vapauttaja Zhu Yuanzhang (hallitsijanimeltään Hongwu, Hung-wu) osoittautui oikukkaaksi despootiksi, jonka aikana taiteilijatkin olivat vaarassa menettää päänsä ja oppineet kielensä, mikäli sotkeutuivat poliittisesti arveluttavaan teatteritoimintaan. Kiinan historiassa tämä oli usein toistuva ilmiö. Aina uuden dynastian astuessa valtaan näytelmäkäsikirjoitukset sensuroitiin.

Yuan-kaudella kiteytynyt pohjoinen zaju-ooppera menetti Ming-kaudelle tultaessa kiinnostavuutensa, ja eteläiset nanxi-tyyppiset oopperamuodot tulivat suosioon. Pohjoisen rivakat rytmit väistyivät etelän lyyristen melodioiden tieltä. Monia erilaisia paikallisoopperan lajeja kehittyi. Kiinan paikallisoopperat eroavat toisistaan lähinnä kielimurteiltaan ja sävelmiltään Eroja eri oopperoiden välillä voi olla myös orkesterikokoonpanossa, näyttämökonventioissa ja puvustuksessa, mutta kaikki kiinalaiset oopperalajit jakavat kutakuinkin yhtenäisen teatterikäsityksen, joka on seurausta vuosisatojen kehittelyprosessista.

Varhaisen Ming-kauden merkittävin draama oli eteläiselle oopperatyylille kirjoitettu Gao Mingin (Kao Ming) (1307–1370) Pipa ji (p’i-p’a chi) eli Luutun tarina•.

Se kertoo vanhempiensa ja nuoren vaimonsa luota pakenevasta nuorukaisesta, joka läpäistyään pääkaupungissa korkeimman valtiollisen virkatutkinnon joutuu naimisiin ministerin tyttären kanssa. Pojan vanhemmat kuolevat suureen nälänhätään, ja kotiin jäänyt nuori vaimo hoitaa hautajaisvelvollisuudet valtavin henkilökohtaisin uhrauksin. Mukanaan luuttu – kaikki mitä hän omistaa – tyttö lähtee pääkaupunkiin etsimään miestään. Ministerin tytär ymmärtää miehensä tunteet ensimmäistä vaimoaan kohtaan, ja he ottavat tytön luokseen asumaan.

Suzhoun (Su-chou) kaupungin tienoilla kehittynyt paikallisooppera, kunshan-tyyli (Kunshan qiang, Kun-shang ch’iang), kohosi 1500-luvun alussa suureen suosioon. Säveltäjä-laulaja Wei Liangfu keskittyi kunshan-tyylin uudistamiseen ja rikastamiseen. Hän loi uuden musiikkityylin, jota ylistettiin ”melodisimmaksi ja romanttisimmaksi sitten Tang-kauden”. Keskeiseksi melodiainstrumentiksi tuli huilu, kun taas pohjoisissa tyypeissä tärkeimmät melodiainstrumentit olivat jousisoittimia.

Kunqu

Uuden oopperalajin nimeksi tuli kunqu (K’un-ch’ü), ja sitä kutsuttiin myös ”elegantiksi draamaksi”. Nopeasti se syrjäytti muut oopperalajit säilyttäen asemansa nimenomaan oppineiden suosikkina 300 vuotta. Wei Liangfu työskenteli läheisessä yhteistyössä lahjakkaiden draamakirjailijoiden kanssa, ja hänen luomansa hienostunut musiikkityyli sopi hengeltään Ming-kauden lyyrisiin rakkausdraamoihin.

Kunqu levisi synnyinsijoiltaan Kaakkois-Kiinasta nopeasti lähes kaikkialle Kiinaan. Varhaisempia draamoja alettiin esittää kunqu-tyylillä, ja kirjailijat innostuivat kirjoittamaan kunqu-ohjelmistoa. Kunqu on paikallismuotoja vaativampi oopperamuoto, sillä korkeatasoinen runous nivoutuu siinä elimellisesti hienostuneeseen musiikkiin. Kunqun roolivalikoimaa kehitettiin ja laajennettiin vastaamaan uuden draamakirjallisuuden tarpeita.

Kun-näytelmien tekstit

Maineikkain kunqu-teatterille kirjoittanut dramaatikko oli Tang Xianzu (T’ang Hsien-tsu) (1550–1617), joka kehitti ”unelmoivan” Ming-draaman huippuunsa. Hän oli Shakespearen aikalainen, ja häntä luonnehditaankin ”Kiinan Shakespeareksi”. Tang Xianzun hienostunutta tyyliä, tunnekylläisyyttä ja hänen draamojensa harmonista rakennetta ylistetään yhä. Vertailukohdaksi on otettu esim. Shakespearen Kesäyön unelma. Tang Xianzun hivuttavat rakkausdraamat tekivät yleisöön valtavan vaikutuksen – nimenomaan naisyleisöön. Tunnetaan tarinoita neidoista, jotka eläytyivät näytelmiin niin voimallisesti, että menivät pois tolaltaan ja ajautuivat itsemurhaan. Moni kirjailija alkoi matkia Tang Xianzun tyyliä; jotkut korvasivat runollisen nerokkuuden tehokkailla näyttämöefekteillä.

Juoniselostus: Kun-näytelmä Haaskattu onni

Kunqun suosio perustui uuden, kiehtovan melodiikan ja korkeatasoisen lyriikan yhdistämiseen. Esitys painottui lauluun ja sitä myötäilevään hillittyyn hienostuneeseen tanssiin. Kunqu oli omiaan viihdyttämään oppineita taiteentuntijoita, mutta hioutuessaan timantiksi se vähitellen menetti suuren yleisön kiinnostuksen.

1700-luvun lopulla yhdistely- ja muokkausprosessin tuloksena pohjoisista oopperalajeista ja kunqusta syntyi ns. peking-ooppera, joka lopullisesti syrjäytti elegantin kunqun. Kunqutä voi tosin vielä nähdä esim. Pekingissä, ja nykyään sitä elvytetään, mutta suosiossa se ei vedä vertoja peking-oopperalle. Monia kunqu-tyylille kirjoitettuja draamoja esitetään edelleen erilaisina versioina. Suosionsa ovat säilyttäneet esim. nuoren buddhalaisnunnan lemmenkaipuuta kuvaava Maallisten riemujen kaipuu (Sifan, Ssû-fan) sekä Valkea käärme (Baishe zhuan, Pai-she chuang), joka kertoo neidoksi muuntautuneen käärmehengen ja nuoren oppineen rakkaudesta.

Suosittu on myös tunnetusta taolaisesta filosofista Zhuangzistä (Chuang-tsû) (tai Zhuang Zhou, Chuang Chou) ja hänen vaimostaan kertova Perhosen uni, joka käsittelee meillekin läntisistä draamoista tuttua ”elämä on unta” -tematiikkaa. Näytelmästä tunnetaan useita versioita. Tämän vuosisadan alussa se oli suuressa suosiossa, sillä sankarittaren rooli oli kevytmieliseen naishahmoon (huadan) erikoistuneen näyttelijän/näyttelijättären bravuuriosa. Oopperan nimi voisi mainiosti olla myös Cosìfan tutte (Niin kaikki naiset tekevät), sillä kuten Mozartin Così, kertoo myös Perhosen uni naisen ailahtelevaisuudesta ja kevytmielisyydestä – tosin Perhosen uni (Zhuang Zhou meng die, Chuang Chou meng tieh) ei pääty yhtä hauskassa hengessä kuin läntinen vastineensa.

Juoniselostus: Perhosen uni