Faktoja Vietnamista

pinta-ala: 329 560 km2
pääkaupunki: Hanoi
väkiluku: 77,5 miljoonaa
väestörakenne: vietnamilaisia, ym. austronesialaisia 88%, kiinalaisia, etnisiä ryhmiä
kieliä: noin 86, joista keskeiset vietnam, khmer, thai-kielet, cham
uskonnot: mahayana-buddhalaisuus, kristinusko, animismi, islam

Minkään muun Kaakkois-Aasian maan kulttuurissa ei ole havaittavissa yhtä pitkäaikaista ja syvällistä kiinalaista vaikutusta kuin Vietnamin kulttuurissa. Syyt ovat maantieteelliset ja poliittiset. Vietnam muodostaa luonnollisen jatkeen Etelä-Kiinan mannermassalle ja alueet ovat olleet yli kaksi vuosituhatta milloin sotaisissa, milloin rauhanomaisissa suhteissa toisiinsa. Pohjois-Vietnamissa, nykyisen Hanoin tienoilla kukoisti ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua merkittävä Dong Sonin pronssikulttuuri, jonka tuotteita, suuria pronssirumpuja, on löytynyt aina Balin saarelta saakka. Vuoristojen ja jokilaaksojen pilkkoman Vietnamin alueella elää nykyään yli viisikymmentä vähemmistökansallisuutta, jotka antavat lisänsä maan kulttuurilliseen rikkauteen. Yhtenä pienenä vähemmistönä elää cham-kansa, jonka kehittynyt ja vahvasti intialaisvaikutteinen kulttuuri levittäytyi 200–1500-luvuilla Keski-Vietnamin jokilaaksoista Etelä-Vietnamiin.

Chamien jälkeen hallitsevaksi kansaksi tulivat vietnamilaiset. Pitkäaikaiset kontaktit Kiinan kulttuurin kanssa heijastuvat Vietnamin uskonnoissa, yhteiskunnallisissa instituutioissa ja kulttuurissa. Kiinan kulttuurin vaikutus alkoi säteillä Vietnamiin 100-luvulla. Vanhemman animismin ja mahayana-buddhalaisuuden rinnalle omaksuttiin vähitellen Kiinasta taolaisuus sekä konfutselaisuus ja siihen liittyvä tutkintojärjestelmä, kiinalaisvaikutteiset arkkitehtuurimuodot, hovikulttuuri, keisarikultti ja esi-isien kunnioitus. Ly-dynastian aikana (1010–1225) Hanoihin perustettiin niin sanottu Kirjallisuuden temppeli, konfutselaisen oppineisuuden keskus. Seuraava dynastia oli Tran-dynastia (1225–1400). Konfutselaisuuden asema vahvistui entisestään Le-dynastian aikana (1428–1788). Nguyen-dynastia (1802–1955) otti pääkaupungikseen Huen Keski-Vietnamissa. Sinne rakennettiin miniversio Pekingin Kielletystä kaupungista hautamausoleumeineen ja hoviteattereineen.

Vietnamin historiaa on leimannut jatkuva taistelu olemassaolosta. Sen on sotinut niin Kiinaa, Khmer-imperiumia kuin Thaimaan kuningaskuntia vastaan. Vuonna 1887 se liitettiin Ranskan Indokiinan unioniin, johon yhdistettiin vuonna 1893 myös Laos ja Kambodzha. Huen hovi jatkoi kuitenkin hovikulttuurin viljelemistä aina toiseen maailmansotaan saakka, aina siihen saakka kun Ho Chi Minh julisti vuonna 1945 Vietnamin Demokraattisen Kansantasavallan perustetuksi. Vuonna 1954 Vietnam jaettiin kuitenkin kahtia ja vuonna 1963 Yhdysvallat sekaantuivat Vietnamin sotaan tuhoisin seurauksin. Arviolta miljoona vietnamilaista sai surmansa ja ehkä pari miljoonaa haavoittui. Kaiken kaikkiaan runsas miljoona vietnamilaista on paennut maasta vuoden 1975 jälkeen ja seuraava massiivinen muuttoaalto seurasi kolme vuotta myöhemmin. Vietnamin talous avautui vähitellen 1990-luvulla ja vuonna 1994 Yhdysvallat lopetti 19 vuotta jatkuneen talousboikotin.

Valtavista inhimillisistä tragedioista huolimatta Vietnamissa on säilynyt hieno musiikkiperinne, kirjallinen traditio ja useita teatterin muotoja, joista nimenomaan Pohjois-Vietnamin vesinukketeatteri on muodostunut merkittäväksi kulttuurilliseksi vientituotteeksi. 2000-luvun alussa, kun maan infrastruktuuri on kohenemassa, Vietnamista on tullut yksi Kaakkois-Aasian suosituimpia turistikohteita.