Photo: Tuula Palaste-Eerola / Uudenmaan liitto

Meidät palkataan ammatillisen osaamisen perusteella, mutta potkut annetaan yleisten taitojen puuttumisen perusteella, totesi Uffe Elbæk puheenvuorossaan.

Jos koulu keksittäisiin nyt, siellä ei olisi lukujärjestyksiä

Tulevaisuuden työssä voi parhaillaan yhdistyä intohimo ja innovatiivisuus. Maanantaina 9.5. kuulimme Musiikkitalolla Tulevaisuuden työ -seminaarissa joukon innostavia puheenvuoroja siitä, kuinka työ on muutoksessa ja mitä se mahdollistaa. Samalla on hyvä muistaa, että työelämän muutos ei ole pelkästään positiivinen: elämä ilman palkkatyötä ja merkityksellistä tekemistä voi olla monen kohtalo. Se on sitä jo nyt. Eurooppaa ravisteleva nuorisotyöttömyys ei ole enää heikko signaali, vaan nuorten on yhä vaikeampi löytää toimeentulon lähteitä ja päästä osallisiksi yhteiskuntaan.

Kuvitellaan, että seisomme portaissa. Portaiden yläpäässä on tulevaisuuden työn ihanuutta saarnaava guru, vaikkapa Uffe Elbæk tai Saku Tuominen, tai kuka tahansa muu, joka hyötyy työn muutoksesta tai on itse luomassa sitä. Portaiden alapäässä seisoo henkilö, joka ei ole sanan nykymerkityksessä innovatiivinen. Hänellä ei välttämättä ole sosiaalisia taitoja, verkostoja tai kykyä johtaa itseään (tai muita), joita tarvitaan tulevaisuuden työelämässä, jossa perinteinen työn suorittaminen ei enää riitä. Tai vaikka olisikin, hän ei osaa käyttää niitä. Hän on vaarassa syrjäytyä.

Portaiden keskellä ovat suuri enemmistö, jotka pystyvät kehittämään osaamistaan uuden työelämän tarpeisiin. He selviytyvät, kun heille annetaan oikeanlainen koulutus.

Millainen koulutus valmistaa tulevaisuuden työhön?

Tulevaisuuden työ -tapahtuman osana järjestettiin työpajoja, joista yhdessä pohdittiin ennakoiden, minkälaiset tekemisen ja oppimisen kohtaamispaikat valmentavat nuoria aikuisia tulevaisuuden (työ)elämään. Yhtenä inspiroivana esimerkkinä esiteltiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelma Tiimiakatemia, jossa opiskelu tapahtuu koko opintojen ajan osuuskunniksi organisoiduissa tiimeissä. Opiskelu on projektimuotoista ja perustuu aitoihin opiskelijoiden hankkimiin työelämän toimeksiantoihin.

Tiimiakatemia on perustettu 20 vuotta sitten eli samoihin aikoihin Uffe Elbækin Kaospilotin kanssa. Tiimiakatemia edustaa sitä pedagogista ajattelua, jota ammatillinen opettajankoulutus on sisältänyt koko ammattikorkeakoulujen olemassaolon ajan. Muutos on vain hidasta. Paljon tehdään projektimuotoisesti, työelämäyhteistyössä ja "innovaatiolaboratorioissa", mutta kuitenkin osa korkeakouluopinnoista toteutetaan opintojaksoissa, joissa opettajat suunnittelevat tehtävät. Eli opettaja päättää miten, missä ja kenen kanssa opitaan.

Tiimiakatemian malli perustuu itseohjautuvan oppimisen filosofiaan. Opettajat valmentavat vastuun ottoon ja Uffe Elbækin mainitsemiin tärkeisiin kykyihin, kuten kykyyn luoda merkityksiä, vuorovaikutusta ja muutosta. Tiimiakatemiassa on luovuttu luokkahuoneista ja lukujärjestyksistä. Jokainen tiimi tekee itselleen aikataulun ja toimintasuunnitelman koulutuksen tavoitteiden mukaisesti. Valmentaja ei määrää mitä tehdään milloin, vaan ohjaa tiimiä johtamaan omaa oppimistaan.

Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaisen koulutuksen me suunnittelisimme tänään, jos olisimme saaneet kollektiivisen muistinmenetyksen ja mielestämme olisi pyyhkiytyneet pois lukujärjestykset, luokkahuoneet, arvosanat, poissaolot, pääsykokeet...

Kuinka poimitaan väliinputoajat mukaan?

Mutta käydäänpä välillä mainitsemieni portaiden alapäässä. Vallalla on käsitys, että digitalisaatio ja robotisaatio vievät rutiinityöt. Tällöin onnistunut ja tuloksellisen työ riippuu yhä enemmän tekijästään ja tämän motivaatiosta, sitoutumisesta ja koko persoonan peliin laittamisesta. Luovat, innovatiiviset yksilöt sopivat tähän tulevaisuuskuvaan, mutta kuinka käy niiden, jotka eivät löydä intohimoaan, vaan jäävät kellumaan tilaan ilman koulutusta, työtä tai muuta mielekästä tekemistä? Jo vuonna 2014 Suomessa oli 51 000 nuorta ilman työtä ja koulutuspaikkaa. Eli 5 % 15–29-vuotiaista oli pelkän peruskoulun varassa, kertoo Työterveyslaitos. Kuinka autamme heitä ja estämme joukon suurenemisen?

Kirjastoissa on Suomen matalimmat kynnykset. Sinne ovat kaikki tervetulleita eikä siitä tarvitse maksaa. Työpajan toiseksi alustajaksi oli kutsuttu Espoon kirjaston suunnittelija Jaakko Tiinanen, joka kertoi miksi Espoossa on onnistuttu erityisen hyvin. Entressen kirjasto Espoon keskustassa on huomioitu jopa Suomi-palkinnolla, sillä he ovat onnistuneet saamaan kirjastoon nuoret ja maahanmuuttajat.

Työpajan osallistujia kiinnosti tietenkin, kuinka kirjasto on onnistunut avaamaan tilansa todella kaikille. Tiinanen painotti henkilökunnan kulttuurisen moninaisuuden osaamista ja erilaisia taustoja. Jotta uussuomalaiset kokevat itsensä kuulluiksi ja tervetulleiksi, on henkilökunnassa myös oltava uussuomalaisia. Tärkeimmäksi tekijäksi nousi kuitenkin arvot ja visio, jotka eivät jääneet kuivaksi strategiapaperiksi, vaan yhdenvertaisuus ja avoimuus konkretisoi kaikessa mitä kirjastossa tehdään. Kirjastoissa on esimerkiksi luovuttu henkilökunnan työhuoneista ja tehty työkierrosta totta kaikkien kohdalla. Tuloksena on asiakkaiden ja tyytyväisyyden lisääntyminen.

Jaakko Tiinanen haastoi meidät pohtimaan, mistä meidän pitäisi luopua, jotta pystyisimme mahdollistamaan todella uuden ja avoimen tavan toimia. Työpajan tavoitteena oli pohtia minkälaiset tekemisen ja oppimisen kohtaamispaikat valmentavat nuoria aikuisia tulevaisuuden (työ)elämään. Sekä Tiimiakatemian mallissa että kirjastoissa erilaiset ihmiset kohtaavat yhteisissä tiloissa ilman väliseiniä ja ovia. Työhuoneet ja luokkahuoneet ovat historiaa. Fyysisiä puitteita tärkeämpää on kuitenkin näkymättömien muurien purkaminen. Ei ole me ja te vaan me. Yhteisiä oppimisen paikkoja pitää suunnitella ja avoimuutta johtaa koko ajan.

Moninaisuutta työpaikalla simuloitiin myös ryhmätöissä, joissa pohdittiin, miten luotaisiin oppimisen ja kohtaamisen paikkoja nuorille aikuisille, heidän omilla ehdoillaan. Ilmassa oli välillä vallankumouksen henkeä, kun nuoret kutsuttiin työpaikoille ja toisaalta porukalla lähdettiin Sipoon korpeen. Käyntikortit vaihtoivat omistajia ja toivottavasti vallankumous jatkuu myös tulevina viikkoina.

Työpajan vetäjät: