Photo: Patrik Tiits

Projektipäällikkö Niina Pietilä toivotti osallistujat tervetulleiksi seminaariin.

Sujuvaa surffailua nuoruuden viidakossa

Liaani-hankkeen loppuseminaari 27.9. keräsi yhteen nuorten ohjaustyötä tekeviä ammattilaisia ja kehittäjiä. Nuori surffailee monenmoisia kareja ja virtauksia kätkevässä meressä, jossa laudalla pysyminen ja eteenpäin navigointi ovat erityisen haastavia erilaisissa siirtymävaiheissa, kuten peruskoulun jälkeisen elämän valintojen tekemisessä. Luotsausapua tuohon siirtymävaiheeseen tarjoaa monipuolinen joukko toimijoita työvälineineen. Seminaarin pääviesti ei ollut kuitenkaan välineissä, vaan nuoren tunteita kunnioittavan asenneilmapiirin rakentamisessa.

”Nuori ei ole postipaketti, meidän pitää kuulla nuoria, jotta voimme palvella ja vahvistaa esimerkiksi tunnetta kuulumisesta kouluyhteisöön” totesi VTT, dos. Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta

Aaltonen kiteytti samalla keskeisen haasteen. On kehitettävä prosessien rinnalla tai jopa sijasta tapaa tehdä nuorten ohjaamisen työtä. Tuossa tavassa avainsanoja ovat usko nuoriin ja heidän vahvuuksiinsa, luottamus, itsetunnon vahvistaminen, merkityksellisyys ja kannustaminen.

Ohjaamisen haasteisiin Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva, ratkaisukeskeinen valmentaja Elina Paatsila ehdotti positiivista psykologiaa.

”Perinteinen psykologia on kyennyt diagnosoimaan häiriöitä ja ongelmia, mutta ei poistamaan niitä. Positiivinen psykologia rakentaa ehjän, hyvän ja toimivan päälle”, tulkitsi Paatsila.

Olennaista onkin ongelmien sijasta tunnistaa nuoren hyvät puolet ja auttaa nuorta tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan laaja-alaisesti.

Yksilön vahvuuksien tunnistamisesta on Liaani-hankkeessa edetty nuorille suunnatun palvelun vahvuuksien löytämiseen yhteiskehittämällä arviointikehikko. Työkalu sanoittaa osuvasti ja monipuolisesti juuri emootioihin kiinnittyviä näkökulmia, joiden avulla palvelun tarjoaja voi tunnistaa ja tunnustaa nuoren osaamisen ja vahvistaa nuoren tunnetta omasta osallisuudestaan ja merkityksellisyydestään.

Vaikka seminaarin väki kohdensi ohjaustyön pääosin peruskoulun päättävien ohjaukseen, löysin ammattikorkeakoulun loppuvaiheen opiskelijapinnan työskentelijänä paljon samanlaisuutta. Myös siinä vaiheessa pohditaan samantapaisia epävarmuuteen, oman paikan löytämiseen ja omaan (ammatillisen) identiteettiin liittyviä teemoja. Eivätkä Elina Paatsilan kertomat vahvuusperusteisen palautteen lauseenaloitukset tuntuneet ollenkaan hassummilta. Toivottavasti useammin voisimme aloittaa palautteen korjattavien asioiden sijasta esimerkiksi ”Sinun vahvuutesi on…”, ”Olen bongannut sitä erityisesti, kun…”, ”Arvostan sinussa…” tai ”Olen oppinut sinulta…”. Seminaarin jälkeen jäi tunne, että vahvuuksiin keskittyminen on avain paremmin voivaan yhteiseen tulevaisuuteemme.

Katri Halonen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Creative and Inclusive Finland

Lisää Liaanista: