Atro Linnavirta

1982 / Lahti

2017

Installaatio, valokuva

Kuolleet pressat

Pappa halusi antaa sen minulle jo vuosia sitten, hän ajatteli että osaisin arvostaa sitä – olinhan minä pienenä poikana pitänyt paatoksellisen esitelmän Carl Gustafista. Perheessämme vallinnut kansallismielisyys oli uponnut minuun kuin veitsi voihin. Sanoin: ”Pidä sinä huolta siitä vielä, niin otan sen haltuuni sitten, kun minulla on sille sopiva paikka”. Muutama vuosi sitten isovanhempani kuolivat vanhuuden mukanaan tuomiin haasteisiin ja tuo hetki koitti pakon sanelemana. Vein kuvan studiolleni yhdessä muiden tavaroiden kanssa, joita olin kuolinpesästä huolinut matkaani. Kuva sopi sinne kuin turvapaikanhakija perussuomalaisten puoluekokoukseen, eikä mennyt aikaakaan, kun sain spontaanin idean kiinnittää siihen mulkoilevat silmät. Siitä se sitten lähti.