Iisa Maaranen

1987 / Helsinki

2016-2017

Tempera ja öljyväri kankaalle

Lopulta palaudumme samaan muotoon

Hylly on täynnä pahvilaatikoita, joissa on vaihteleva määrä ympyröitä. Ympyrän muoto on kiinnostava. Sen liikerata tuntuu niin luonnolliselta. En ihmettele sitä, miksi se kuvaa niin monessa mytologiassa ikuisuutta, täydellistä jatkumista. Omakin siveltimeni kaartuu luontevasti ympyrän muotoon. Kolmevuotias veljenpoikani hapuilee jo samaa muotoa piirustuspaperilleen.

Kuin se muoto olisi muodoista ensimmäinen.

Ympyräni ovat rullia, jotka näyttävät edestäpäin katsottuna ympyröiltä. Ne on pääsääntöisesti jaoteltu eri laatikoihin eri värien mukaan. Suurin osa niistä on kirkkaita, osa on peittävämpiä, osa peittyvämpiä, läpikuultavampia, toiset vahvempia ja toiset heikompia. Osa niistä muodostaa ryhmiä, jotka pysyvät tiukasti omissa laatikoissaan. Ikään kuin ne eivät haluaisi, osaisi tai uskaltaisi olla toistensa kanssa tekemisissä. Eivät kohtaisi toisiaan.

Mutta kuitenkin, lopulta ne palautuvat samaan muotoon.

Ja sinitiainen istuu kertalavan reunalla ja visertää.