Johanna Laakkonen

1988 / Vantaa

2018

Öljy kankaalle

Työhuoneeni kulmassa on kaksi maalaustelinettä, joiden väliin on asetettu poikkipuu. Puulle ripustan erilaisia viehättäviä kankaita: säihkyviä silkkejä, hulppeita sametteja ja koristeellisia brokadeja. Kankaat laskostuvat ja heijastavat valoa eri tavoin. Maalaan kankaat yksitellen. Ne eivät heijasta toistensa värejä, vaan valtaavat maalauspohjan epätodellisena kollaasina. Joskus kankaiden reunat häipyvät siveltimenvetoina ilmaan.

Löydän itseni usein penkomasta kangaskauppojen palalaareja. Ostan pieniäkin silkkipaloja vain, jotta voin ihastella niitä. Kankaat vetoavat aisteihin – kutsuvat koskettamaan, tulevat iholle. Niillä on läpi historian viestitetty auktoriteetista, varallisuudesta ja vetovoimaisuudesta. Niillä peitetään ja paljastetaan. Kankaissa on universaalia vetovoimaa, ja haluan kuvata sitä.