Marjatta Oja (1992)
Tutkimusmatka kuvaan
Olin täynnä uskoa ja luottamusta maailmaa kohtaan vuonna 1992. Olin vältellyt pahimmat mahdolliset houkutukset ja elämän karikot osittain opiskeluni takia Kuvataideakatemiassa. Opettajana toimineella Laurilla oli tapana kertoa uskomattomia tarinoita ja tarinan polkuja historiasta sekä tieteestä, jotka kumpikin tuntuivat mutkattomilta ja läheisiltä asioilta hänen esittäminään. Uteliaisuudesta ja jopa uhkarohkeudesta päätin lähteä ystäväni kanssa tutkimusmatkalle mahdollisimman kauas Suomesta Australian mantereelle.
Ennen matkaa olin lukenut Bruce Chatwinin kiehtovan kirjan Songlines (1987), jossa kerrotaan matkan teosta ja siitä miten kiehtova näkemys tai tapa Australian alkuperäisen väestön jälkeläisillä aboriginaaleilla on siirtymisestä paikasta toiseen. Aboriginaalit yhdistivät tarinat, lorut tai laulut näkymiin, kun taivallettiin luonnonvaraisessa ympäristössä, kohden suunniteltua kohdetta. Chatwin kutsui kulkemistapaa ja reittejä kirjassaan nimellä songlines.
Kirjaan sisältyi dramaattinen tarina siitä, miten saksalaistyttö koki Australiassa kestämättömän ristiriidan opittujen näkemystensä ja kohtaamansa uuden maailman järjestyksen välillä. Hän päätti ottaa maastopyöränsä ja lähteä polkemaan kohti karua erämaata, kohden kuumaa maisemaa. Minäkin muistan matkani karut erämaat sietämättömän kuumina.
Matkalla ollessani päätin käsitellä maisema-aihetta tulevassa teoksessani. Ajattelin syvemmin ja syvemmin sitä mitä kävely luonnossa on. Muistelin omia lapsuuden marjastusreissuja, joilla äitini hävisi mielellään omille poluilleen jättäen muut ihmettelemään keskelle metsää. Pohdin eksymistä metsään ja etsin austra-lialaisista kirjastoista maalaustaiteen opuksia, joista voisi löytyä teoksia, joissa esitettiin eksynyttä henkilöä. Minua alkoi kiehtoa vähitellen ajatus kuvasta, jossa on pienikokoinen ihminen yksin isossa metsässä. Aloitin samalla omat kuvaukset maisema-kävelyistä.
Vihdoin löysin australialaisen Frederick McCubbinin ’The Lost Child’ maalauksen vuodelta 1886. Mutta maalauksen henkilö oli kuvattu liian isoksi suhteessa luontoon. Lopuksi löytyi täydellinen kuva vanhasta maalauksesta, jossa aikuinen nainen kävelee metsän keskellä, ehkä kantaen risuja. Maalauksen metsä tuntui tärkeältä kuvauskohteelta, sillä se peitti niin paljon pinta-alaa suhteessa henkilöön. Pystyin samaistumaan tämän maalauksen naiseen sen vuoksi että metsä oli tarpeeksi iso.
Muistelen että maalaus olisi englantilaismaalari John Constablen, mutta epäilen enkä ymmärrä sitä, miksi se olisi australialaisessa kirjassa, ehkä kirja esitteli australialaisen museon kokoelmiin ostettuja teoksia muista maista. Silloin matkan jälkeen tutkin maalauksen kuvaa pitkään saadakseni varmistuksen. Luin esimerkiksi Constablea käsitteleviä kirjoja ja kävin vielä paljon myöhemmin katsomassa Lontoossa Constablen maalauksia ja luonnoksia. Minusta tuo vanha maalaus sopisi Constablen maailman kuvaan, jossa kotoiset näkymät maalaiselämän askareista olivat normaali aihe. Constablella oli myös tapana vaellella kotiseuduillaan ja tehdä pieniä maalauksia tai luonnoksia isoja maalauksia varten.
Lopullisen Maisema-teokseni nimi voisi olla myös Maisemakävelyä näinä päivinä, koska kävely on tapahtunut täysin tietoisena siitä, minkä maisemamaalauksen mittasuhteita siinä tavoitellaan. Tekstin alla on muutama pysäytyskuva kävelyistäni kameran rajaamassa näkymässä. Tilanteeni ja tapani kehitystä voi seurata niistä.
Kuvaus: Sami van Ingen
Kuva: Marjatta Oja, Maisema, 1992, installaatio / tilanneveistos rakennelma ja video 01:28 min. Esitetty aiemmin: Pohjoismainen Taidekeskus, Suomenlinna
'Maisema' installaatio koostuu kuutiosta, joka on peitetty läpinäkyvällä kankaalla. Kuutio on vahvistettu teräsrungolla ja asennettu seinälle. Kuution sisällä on videoprojisointi ja pinnalla painettu kopio John Constablen maalauksesta. Maalaus kuvaa naishahmoa kävelemässä kohti metsän aukkoa, kun taas videossa taiteilija itse kävelee maiseman halki oikealta vasemmalle. Videoprojisoinnin valo kulkee maalauksen pinnan läpi, ja siksi videon hahmo ilmestyy Constablenkin maisemaan.