Artikkelit

Tanssinopettajien kollegayhteistyö antaa näköaloja opettamiseen

Oman työn tarkastelu yhdessä kollegojen kanssa auttaa tunnistamaan ja tunnustamaan kunkin tanssinopettajan opetustyön merkityksen ja arvon osana laajempaa tanssinopetuksen kenttää. Tämä oli yksi vuonna 2008 käynnistyneen Liikkuvaksi mosaiikiksi –hankkeen tuloksista.

Hankkeessa tutkittiin tanssinopettajien kollegiaalisuutta ammatillisen opetuskulttuurin tunnistamisen ja uudistamisen välineenä. Tavoitteena oli jäsentää tanssitaiteen nykyistä opetuskulttuuria, erityisesti siinä vaikuttavia arvoja ja uskomuksia ja edistää tanssinopettajien itseymmärrystä sekä tarjota välineitä työssä oppimisen ja reflektiivisyyden tueksi yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa tanssitaiteen ammatillisessa kentässä.

Tutkimushankkeesta vastannut akatemiatutkija Teija Löytönen kertoo, että tutkimushankkeen tärkeänä lähtökohtana oli luoda kiinteä yhteys tutkimuksen ja käytännön työelämän välille.

- Yhteistyö tanssinopettajien kanssa tanssinopetukseen liittyvän tiedon luomisen parissa oli innostavaa ja antoisaa. Kollegiaalinen ja kollaboratiivinen tutkimus palvelee parhaimmillaan niin opetuksen käytäntöä ja opettajana kehittymistä kuin akateemista tiedon tuottamistakin. Se kuitenkin edellyttää pitkäjänteistä työtä – toimintatapojen rakentuminen ottaa aikaa ja resursseja. Mekin pääsimme tässä vasta alkuun. Se mikä yllätti itseni eniten oli se, miten opettajat jäsensivät toistensa avulla niitä arvoja, joita kullakin tanssin lajilla ja muodolla on osana tanssinopetuksen laajaa kenttää. Näin he antoivat tunnustusta ja saivat tunnustusta tehdystä työstä, ja samalla saivat näköaloja tanssinopetuksen moninaisuuteen.

Tutkimukseen osallistui 15 tanssinopettajaa ja kolme rehtoria Nurmijärven Tanssiopistosta, Tanssiopisto Sonja Tammelasta Lappeenrannasta ja Vantaan Tanssiopistosta. Osallistujat muodostivat viisi vertaisryhmää, jotka kokoontuivat kahden vuoden ajan reflektoimaan työtään eri tavoin.

Hankkeen aikana toteutettu yhteistyö osoitti, että oman työn tarkastelu yhdessä kollegojen kanssa tekee näkyväksi kunkin tanssinopettajan opetustyön merkityksen ja arvon osana laajempaa tanssinopetuksen kenttää. Tanssinopettajien mukaan yhteistyö vertaisryhmissä kollegojen kesken palkitsee ja vahvistaa ammatillisuutta. Yhteistyö tarjoaa etäisyyttä ja uutta näkökulmaa omaan päivittäiseen työhön. Kollegayhteistyö ei ole näin ollen vain tiedon tuottamisen foorumi vaan ehkä ennen kaikkea välittämisen foorumi. Tanssinopetukseen liittynyt yksinäisyyden ja yksityisyyden kulttuuri on siis mahdollista avata yhteistyölle.

Hankkeen tulokset ovat rohkaisevia ja kannustavat jatkamaan yhteisöllistä reflektiota ja kollegiaalista työn tutkivaa kehittämistä. On kuitenkin ilmeistä, että kollegiaalisuus työssä oppimisen käytäntönä edellyttää institutionaalista tukea. Kollegayhteistyön tulisi voida olla osa tanssinopettajien työtä.

Tutkimushankkeessa pohdittiin myös varsin perustavaa laatua olevia kysymyksiä tanssinopetukseen liittyvistä uskomuksista, arvoista ja motivaatioista: mitä tanssi on ja kuka sitä voi opettaa sekä mistä lähtökohdista käsin. Yhtä yksiselitteistä vastausta kysymyksiin on mahdotonta löytää, mutta ne kulkevat jatkuvasti mukana oman työn perustaa pohdittaessa, myös suhteessa muihin.

Tutkimushanke päättyi vuoden 2010 lopussa ja se sai rahoituksen Suomen Akatemialta ja Työsuojelurahastolta.

- Vaikka tutkimushanke on tällä erää päättynyt, on tanssinopettajien ja rehtorien välillä jonkinlainen yhteistyö jatkunut. Ainakin kollegat voivat olla toisiinsa helpommin yhteydessä erilaisissa arjen kysymyksissä. Mielenkiintoista olisi käynnistää koulutus, jossa tämäntapaisen yhteistyön tukemiseen, fasilitoimiseen, koulutettaisiin kokeneita tanssinopettajia. Se tukisi niin tanssiopettajia työssä oppimisessa ja kehittymisessä kuin alankin kehitystä, toteaa Löytönen.