Arkisto

Viisi paikkaa: kosken rannalta keittiöön

Yhytimme Kimmo Karjusen Kansallisoopperan katsomosta. Valmistumassa on Verdin Naamiohuvien valaistus. Valosuunnittelun lehtori on elementissään, mutta elämään mahtuu muitakin rakkaita ja merkityksellisiä paikkoja.

1. Kesämökki

Lieksassa, kosken rannalla oleva kesämökkimme on tärkeä paikka. Sieltä olen kotoisin. Perheeni sai haltuunsa vanhan uittokämpän Metsähallitukselta muiden maaostojen yhteydessä. Nyt käytämme sitä veljeni kanssa. Tiski- ja kahvivedet haetaan joesta, mitään muitakaan mukavuuksia, kuten sähköä ei ole. Kerran vuodessa sinne menen, ainakin kolmeksi viikoksi. Se on kaukana ja siksi piilopaikka, siellä on poissa muista kuvioista. Mutta paikka liittyy myös ystäviin. Aina ollaan porukalla.

2. Tyhjä näyttämö

Tyhjä näyttämö kiehtoo. Se on sinänsä epäesteettinen ja monesti valitettavasti kokonaan musta, kuin kone, jossa on hirveästi valmiuksia, mutta joka sellaisena ei kelpaa mihinkään. Jokainen näyttämö on erilainen ja aina on aloitettava alusta. Ensin on hahmotettava rajoitteet, seinät ja katto, ja katsottava mitä on rakennettu. Yleensä on päästävä jostain eroon. Pidän teollisista tiloista, vaikka ne eivät ole teatterille ideaaleja. Niissä on muu olemus, teatteritilat yrittävät olla kuin eivät olisikaan. Tila on kuin painikaveri, se pitää kesyttää.

3. Tila Berliinin juutalaismuseossa

Berliinin juutalaismuseossa on tila, joka on syöpynyt alitajuntaani. Museossa on korkea tila, kuin siilo, jonka sisään vierailija astuu. Aluksi ei ole oikein varma saako sisään mennä. Lattialla on teräslevystä leikattuja, tyyliteltyjä kasvoja, joiden päällä kävellään. Joka askeleella ne kolahtelevat ja liikkuvat. Kokemus on sekä epämukava että vaikuttava – niin taideteoksena kuin ajatuksena.

4. Keittiö

Keittiö liittyy vapaa-aikaan ja tietysti ruoan laittoon. Yritän kovasti kokata, se on hieno tapa viettää aikaa – kuten kuvastakin näkyy. Se on myös sosiaalisuuden muoto, keino tavata ystäviä. Suomalaisena ei ehkä osaa tarpeeksi jakaa kiitosta, mutta keittiössä ja sen ympärillä, tekona, se käy luontevasti. Bravuuriruokani? Se voisi ehkä olla uunissa tehdyt vihannekset, lihaa ja jokin jännittävä, vahingossa syntynyt kastike.

5. Missä katse ei katkea

Se ei ole konkreettinen paikka, pikemminkin tila, jonka sisällä ollaan. Siinä on taivasta, paljon taivasta. Se on avaruuden tunne korkeimpien tornien katoilla, kurottavimmilla kukkuloilla tai pienellä saarella keskellä aavaa merta. Katse ei katkea mihinkään esteeseen. Ehkä se on vastareaktio kaupungille tai lapsuuden vaaramaisemille. Aina oli toinen vaara vieressä.”