TeaKin, Nätyn, Aallon ja Metropolian opiskelijat lähtevät kesän korvalla puoleksitoista viikoksi Lahteen. Leikkikenttänä on kaupunginteatterin suuri näyttämö ja apuna sen tekninen henkilökunta.
– Suuren näyttämön haasteet tulevat opiskelijoille ammatissa ennemmin tai myöhemmin vastaan. Keskustelu lähti aikanaan Smedsin Tuntemattomasta sotilaasta: onko meillä samat klassikot, jotka aina uudestaan tulkitaan suurella näyttämöllä, kertoo ohjaajantyön professori Maarit Ruikka.
Nyt kolmatta kertaa järjestettävä kurssi on paisunut lähes sadan opiskelijan leirikouluksi. Eri koulutusohjelmien osallistujat katsovat suurta näyttämöä kukin omasta näkökulmastaan, mutta yhdessä. Mukana on näyttelijöiden ja ohjaajien lisäksi koreografeja, dramaturgeja, valo- ja äänisuunnittelijoita, lavastajia, pukusuunnittelijoita, näyttämömestareita ja esitystekniikan opiskelijoita.
Lähtökohtana on Woyzeckin teksti, jonka näyttämömahdollisuuksiin tutustutaan kokeilevassa muodossa.
– Kurssi käynnistyy asiantuntijaluennoilla ja esimerkeillä siitä, miten suurta näyttämöä on käytetty. Opiskelijat käyvät myös katsomassa itsenäisesti esityksiä. Sitä kautta mennään omaan tekemiseen: tehdään, demotaan ja puretaan, Ruikka kertoo.
Viime kerralla demoja syntyi yhteensä seitsemän. Opiskelijat on jaettu kolmeen ryhmään, joista yksi työskentelee kerrallaan suurella näyttämöllä ja muut harjoitustiloissa, jotka ovat olosuhteiltaan mahdollisimman vastaavat. Päivät on teemoitettu ja vastuutettu eri alojen opiskelijoille: muun muassa ”tilassa liikkuminen ja joukkojen koreografia” -päivästä vastaavat koreografiopiskelijat ja ”tila, tilanne, vaihdot” -päivänä ohjat ovat lavastajaopiskelijoilla.
Kurssi on saanut opiskelijoilta kiitosta erityisesti kokeilevuudesta ja hyvästä hengestä. Opiskelijoiden välille syntyy yhteistyötä, ei kilpailua. Ongelmia ratkaistaan yhdessä. Opiskelijapalautteessa todettiin, että ”olennaista oli päästä kokeilemaan ja spräidäämään isolle.”
– Työtä tehdään joka päivä kellonkierros, ja vielä baarissakin opiskelijat suunnittelevat seuraavan päivän kohtausta. Olemme kuin leirikoulussa koko ajan asian ääressä. Myös dialogi opettajien ja opiskelijoiden välillä on koko ajan läsnä.
Edellisellä kerralla, vuonna 2009, isäntänä oli Tampereen Työväen Teatteri. Sen henkilökunta oli suositellut yhteistyötä Lahden kaupunginteatterille.
– Tekniikka oli paikan päällä kymmenestä kymmeneen ja henkilöt olivat äärettömän yhteistyökykyisiä. Sukupolvien kohtaaminen on tärkeää sekä opiskelijoille että henkilökunnalle. Kun uudet porukat törmäävät, tulee uudenlaisia näkemyksiä näyttämön mahdollisuuksista, Ruikka tiivistää.