Arkisto

Tanssi voi joskus katsoa taaksekin

Kansainvälisyys Tanssitaiteen laitoksen maisteriopiskelijoita on tänä keväänä hemmoteltu ulkomaisilla vierailijoilla. Perinteen tuntemus -opintojaksolla vierailivat saksalainen Nik Haffner sekä yhdysvaltalaiset Susan Rethorst ja Abigail Yager.

Mitä teille tulee mieleen Trisha Brownista?, Yager kysyy opiskelijoilta luentosalissa.

- Postmoderni.

- Vallankumous ja uuden ajan alku.

Yager on samaa mieltä, mutta lisää Brownin olevan myös leikkisä, pragmaattinen, fyysinen, huumorintajuinen ja looginen.

Yager tanssi nimekkäässä newyorkilaisessa Trisha Brown Companyssa vuoteen 2002 asti. TeaKiin hän tuli opettamaan nimenomaan Brownin metodia ja repertuaaria. Työpajan materiaaliksi valittiin kappale Set and Reset vuodelta 1983. Sen muusikin teki avantgarde-popmuusikko Laurie Anderson ja lavasteet pop-taiteilija Robert Rauschenberg.

Suomalaisessa nykytanssissa on vahva modernistinen perinne, ja Trisha Brownin postmoderni ote oli opiskelijoille tekemisen tasolla uutta. Liikemateriaali oli monikerroksista ja pikkutarkkaa, ja parin viikon aikana ehdittiin harjoitella valmiiksi vain kahden minuutin pätkä.

Tanssin maisteriopiskelija Eeva Rantala oli erittäin tyytyväinen työpajaan, vaikka se olikin raskas sekä henkisesti että fyysisesti.

- Aina voi lukea tanssin historiaa, mutta on eri asia päästä itse kokeilemaan menetelmää ja työtapoja. On upeaa ja erittäin avartavaa saada erilaisia, ulkomaisia vierailijoita jakamaan osaamistaan.

Rantalaan teki vaikutuksen myös postmodernien pioneerien arki 1960- ja 1970-luvulla.

- Historia tulee eläväksi, kun joku kertoo mitä se on käytännössä tarkoittanut.

Koville Yagerin työpajassa otti kuitenkin asettuminen koreografin ja tanssijan väliseen hierarkiaan.

- Olen jo jossain määrin ehtinyt kasvaa ulos perinteisestä, autoritäärisestä oppimistavasta, jossa koreografi näyttää mallin, jonka tanssija sitten kopioi. Oli hyväksyttävä, että tämä on edelleen elävä työtapa muiden joukossa ja siihenkin pitää pystyä, Rantala pohtii.

Aikuistuvan taiteenalan historiankirjoitusta

Koreografian professori Kirsi Monni pahoitteli vuosi sitten virkaanastujaispuheessaan sitä, että historiatietoisuus tanssitaiteessa on usein ohutta. Yhdysvalloissa ja Aasiassa paljon opettanut Abigail Yager on samaa mieltä.

- Historian tuntemus on yhtä tärkeää tanssille kuin mille tahansa muullekin alalle, mutta tanssi on melko uusi ja nopeasti muuttuva taidemuoto. Olemme tähän mennessä katsoneet aina vain eteenpäin.

Yager itse koki, että hänen työpajansa suurin anti TeaKissa oli ainutlaatuinen tapa opiskella historiaa.

- Tekemisen kautta yhdistyy se mitä on ollut siihen mitä nyt tehdään, eikä historia ole lukittu menneeseen.

Eeva Rantala on syntynyt Set and Resetin ensi-illan jälkeen. Miltä tuntui opetella itseään vanhempaa teosta?

- Mielestäni kappale on kestänyt hyvin ajan hammasta. Liike on tekijänsä näköistä ja tarjoaa edelleen haasteita. Ei tullut sellaista fiilistä, että liikemateriaali on 30 vuotta vanhaa.

Kirsi Monnin mukaan tavoitteena olikin, että jokainen vierailija tuo mukanaan jotain erityistä ja sellaista, mitä ei omasta kulttuuripiiristämme löydy.

- Tanssitaide ei ole enää niin nuori taiteenala, ettei se voisi katsoa itseään monesta eri suunnasta, Monni toteaa.

Jatkossa tanssitaiteen laitos pyrkii kutsumaan kansainvälisiä vieraita joka lukuvuosi. Kun jokainen opettaja tuo myös oman verkostonsa, vaikutus laajenee moninkertaiseksi.

- Kansainvälisyys on tanssitaiteessa elinehto. Totta kai yhä työskennellään paikallisesti ja esimerkiksi Helsingissä ja Kajaanissa on eri yleisö, mutta digitalisoitumisen myötä tietoa on saatavilla eri tavalla kuin ennen.

Annettavaa molemmin puolin

Koreografian maisteriopiskelija Jarkko Partanen on hyvä esimerkki kansainvälistyvästä tanssista. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon lontoolaisessa Labanissa ja jatkaa maisteriksi TeaKissa.

Partasen mukaan tanssin liikekieli ei ole aivan samanlaista Suomessa ja Englannissa.

- Totta kai koulutustaustalla on vaikutusta oman tanssijaidentiteetin rakentumiseen ja siihen, miten liikkeen kanssa työskentelee. Ei kuitenkaan ole yksinkertaista tehdä kahtiajakoa kahden maan välille, Partanen pohtii kysyttäessä.

Partanen piti perinteen tuntemus -kokonaisuutta erittäin hyödyllisenä. Liikemateriaali ja komposition tekeminen poikkesi siitä, mitä hän on Suomessa muuten kokenut. Kehon käytön tavoissa oli paljon opittavaa, vaikka puhuttiin vanhasta materiaalista.

- Nik Haffner opetti William Forsythen improvisaatiotekniikoita. Forsythen materiaali ja periaatteet ovat hyvin originaaleja, enkä ole ennen päässyt kokemaan niitä. Susan Rethorstin työpaja oli silti mieleenpainuvin.

Rethorst on arvostettu dancemaker-tyyppisestä koreografian opetuksesta, jossa työryhmä tuottaa yhdessä liikemateriaalia ilman perinteistä tanssija-koreografi-asetelmaa.

- Työpajasta on varmasti paljon hyötyä nyt, kun alamme tehdä seuraavia töitä. Rethorst puhui siitä, kuinka tärkeät asiat voivat lamaannuttaa. Sen tunnistan itsessäni. Sain välineitä päätöksentekoon, Partanen tiivistää.

Jos vierailijat antavat paljon TeaKille, myös TeaK tarjoaa heille jotain.

- Teatterikorkeakoulu on haluttava paikka freelance-opettajille. Heidän työtään lähtökohtaisesti ymmärretään ja meillä on hyvät fasiliteetit. Kaikki vierailijat ovat myös kiittäneet maisteriopiskelijoiden asennetta työhön, Kirsi Monni kertoo.

Ainakin Abigail Yagerille Suomi taitaa jäädä mieleen: samaan aikaan kun opiskelijat kamppailivat tiheän liikemateriaalin kanssa vielä työpajan viime metreillä, mukana matkustanut tytär otti ensimmäiset askeleensa.