Arkisto

Sanattoman tiedon metsästys

Kauhuskenaario: ansioitunut alansa asiantuntija opettaa vuosikausia, kunnes koittaa päivä siirtyä eläkkeelle. Kakkukahvit, kukkia ja kauniita puheita – näkemiin. Sinne meni yhdellä ovenavauksella valtava tiedollinen ja taidollinen pääoma, kuin savuna ilmaan. Jotta näin ei enää kävisi, TeaKissa toteutettiin pedagoginen tallennushanke.

Juha-Pekka Hotisen aloitteesta ja Yhteisen opetuksen keskuksen alaisuudessa hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tallennettiin tanssitaiteen laitokselta Ervi Sirénin (tanssi) ja Marjo Kuuselan (koreografia) sekä puheopettajien Ritva Koivusen, Malla Kuuranteen, Marita Naavan (teatteritaiteen laitos) ja Harriet Seveliuksen (ruotsinkielisen näyttelijäntyön laitos) tunteja.

Tavoitteena oli taideopetusta ymmärtävä ja avaava dokumentointi. Mutta kuinka tallentaa herkkä ja usein henkilökohtaisella tasolla liikkuva tilanne, kuin kolibrin siivenisku?

”Hyödynsimme stimulated recall -menetelmää. Siinä pyritään yksinkertaisilla ja avoimilla kysymyksillä saamaan ulos niin sanottua hiljaista, ei-verbaalista tietoa. Siis ammattiin liittyviä käytäntöjä, tottumuksia ja luontumuksia, pieniä tekoja, asennetta, yleisotetta, sanomisia ja sanomatta jättämisiä. Yleispäteviksi käytännöt muuttuvat mikäli ne osoittautuvat samanlaisiksi useilla opettajilla.

Metodilla on tutkittu paitsi opettajia niin myös huippukokkeja ja kirurgeja – käytännönläheisiä ammatteja, joihin sisältyvää tietoa ei koskaan pueta sanoiksi.

”Pyrkimyksenä on pureutua niin sanotun julkiteorian tuolle puolen, opiskellun, jo aiemmin määritellyn ja siten toistettavan tiedon taakse”, kertoo hankkeen mentorina toiminut liikunnan lehtori Seppo Kumpulainen.

Tehtävään alun perin pyydetty Jyväskylän yliopiston professori Anneli Eteläpelto ei kiireiltään ehtinyt tehtävää vastaanottaa. Häneltä saatiin kuitenkin arvokasta apua.

Kahden kameran tekniikka

Hanke toteutettiin siten, että opetusta tallennettiin kahdella kameralla. Toinen kuvasi opettajaa, toinen tuntitilannetta kokonaisuudessaan. Sen jälkeen opettaja ja haastattelija katsoivat nauhoitteen, jossa kuvat oli asemoitu rinnakkain ja haastattelija pyysi opettajaa konkreettisesti kertomaan ja kommentoimaan miksi tämä tekee tiettyjä asioita.

Teoriassa yksinkertaista, käytännössä jotain muuta.

”Opettajat olivat huolissaan siitä, että tallennetuksi tuli vain yksi tunti. Opetuksessa on kuitenkin kyse jatkumosta. ’Ongelmana’ olivat myös laajat opetusalueet. Esimerkiksi puheopetuksessa liikuttiin liikutaan perustekniikasta sosiaalisiin murteisiin. Tallennetuksi tuli pieni otos opettajan osaamisalueelta”, Kumpulainen sanoo.

”Suurempi kysymys oli se, että opettajien välillä on eroja siinä kuinka he kykenevät opetustaan verbalisoimaan tai mitä kukin pitää tärkeänä verbalisoida. Usein he kertoivat yleisesti ammatistaan, siis julkiteoriaa – niitä pätkiä lisättiin hankkeen nettisivuille oheisteksteiksi. Keskityimme kuvatallenteissa vain tuntitapahtumaan. Parhaimmissa jaksoissa opettajan haastatteluääni rikastaa ja auttaa tuntitilanteen ymmärtämistä.”

Valtavasta kymmenien tuntien materiaalista on koottu kuuden DVD:n kansio, joka on saatavissa Teatterikorkean kirjastosta sisäiseen käyttöön ja tutkijoille. Yleisesti ne eivät ole lainattavissa.

Editoinnin jättiurakasta vastasi Toni Kamula – TeaKista valmistunut näyttelijä, jolla on myös media-alan koulutus. Haastatteluissa ja niiden litteroinnissa suuren työn tekivät entiset opiskelijat Timo Ruuskanen, Tuukka Vasama ja Heli Meklin. Taltiointien ja haastattelujen pohjalta toimitetut tekstit ovat luettavissa korkeakoulun nettisivuilla (www.teak.fi/tallennushanke).

Rimaa hieman alaspäin

Työryhmälle jäi päällimmäiseksi tyytyväisyyden tunne. Opettamisesta on nyt uutta ja faktista tietoa ja osallistujille se oli iso oppimisprosessi. Ministeriön myöntämälle hankerahalle saatiin vastinetta. Silti, tämä oli vain raapaisu, vaihe yksi.

Jatko on suunniteltava vielä tarkemmin, kuvaajat on prepattava perusteellisemmin ja kuvaushetkiä ennakoitava paremmin. Samalla on ehkä tyydyttävä hieman vaatimattomampiin tavoitteisiin. Aivan minuutti minuutilta ja millintarkasti analysoituun materiaaliin ei tarvitse pyrkiä.

Vähempikin riittää, mutta se ei tee siitä vähemmän tärkeää.

”Ymmärsin haastattelijoiden ja opettajien kommenteista ja editoinnissa, että projektimme voi kohdistua käytännössä vain siihen, mitä näemme ja mitä opettajat näkemästään ammattipuheen tasolla kommentoivat”, toteaa Kumpulainen.

”Tärkeintä on saada tallennettua TeaKin opettajien opetusta ja ammattipuhetta. Eri asia on, jos joku innostuu myöhemmin tutkimaan teatteriopettajan tiedon rakennetta stimulated recall -menetelmän mahdollistamalla syvimmällä mikrotarkkuudella.”