Opetusteatterin arkea 1/10 Teatterikorkeakoulussa syntyy joka vuosi kymmeniä ensi-iltoja. Opiskelijoiden tukena opetusteatterissa työskentelee yli 20 eri alan ammattilaista. Tuottajan pitää olla vähän lakimies, ekonomi, psykologi, tiedottaja ja teknikko.
– Työn suola on se, että näkee produktion jalostumisen harjoitusvaiheesta valmiiksi esitykseksi. Joskus käy niin, että vielä muutamaa päivää ennen ensi-iltaa kaikki näyttää olevan levällään, mutta ensi-illassa esitys onkin ihan huippu, kuvailee Sanna Suonsyrjä.
Ensi-illassa tuottajalla on miellyttävä tehtävä kukittaa esiintyjät ja tarjoilla kuohuvaa. Työ on kuitenkin alkanut jo paljon ennen h-hetkeä – ja jatkuu vielä sen jälkeenkin.
– Tuottaja astuu mukaan viimeistään silloin, kun esityksen tuotantovaraus on hyväksytty. Työryhmästä saattaa puuttua esimerkiksi valo- tai pukusuunnittelija, jota tuottaja lähtee ohjaajan kanssa rekrytoimaan. Tuottaja myös hankkii oikeudet esimerkiksi näytelmän tekstiin ja musiikkiin.
Kun työryhmä on kasassa, tuottaja kutsuu koolle tuotantokokouksen, jossa opiskelijat ja opetusteatterin työntekijät keskustelevat ideoista. Tuottaja vastaa siitä, että produktio pysyy budjetissaan, ja jakaa käytössä olevan kakun eri osa-alueille.
– Tuottaja on linkki produktion tekijöiden ja opetusteatterin välillä ja vastaa siitä, että tuotanto viedään läpi parhaalla mahdollisella tavalla, Suonsyrjä tiivistää.
Oikeastaan tuottaja puuttuu siis kaikkeen muuhun paitsi esityksen taiteelliseen sisältöön: sopimusten tekemisestä käsiohjelmatekstien laatimiseen ja esityskuvien hankkimisesta laskuliikenteen hoitamiseen.
Vaikka tuottaja ei olekaan taiteellinen työntekijä, Suonsyrjällä on itsellään taiteilijatausta: hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi.
– Tein tanssijan työtä esimerkiksi Gruppen fyra -ryhmässä ja opetin tanssikouluissa. Kun lonkka ei enää kestänyt tanssimista, piti keksiä jotain muuta.
Toinen tutkinto tuli Sibelius-Akatemian Arts Management -ohjelmasta. Kulttuurituottajia koulutetaan myös ammattikorkeakouluissa.
– Yhdistelmä on oikein hyvä tuottajan työhön, vaikka paras oppi tuleekin käytännön työstä. Tosin joskus ajattelen asioita vielä liikaa taiteilijan näkökulmasta. Pystyn hyvin eläytymään taiteilijan ajattelumaailmaan, mutta tuottajan pitää kuitenkin pystyä myös asettamaan rajoja ja tuoda mukaan realiteetit, Suonsyrjä toteaa.
Tanssikentän tuntemuksesta on kuitenkin hyötyä tuottajalle. Myös korkeakoulumaailmaa ja kansainvälisiä kuvioita on hyvä tuntea.
– Kaikilla tuottajilla on oma erityisalueensa. Minulla tanssi on niin vahva, etten edes haaveile tietäväni teatterista yhtä paljon. Vahvuuksiani on myös verkottuminen kotimaassa ja kansainvälisesti.
Suonsyrjän erityisvastuuna on ollut TeaKin oman tanssiryhmän, Theatre Academy Dance Companyn (TaDaC) tuottaminen. Tanssijat ovat maisteriopiskelijoita, jotka suorittavat viimeisen opintovuotensa ammattimaisesti toimivassa ryhmässä. Vuonna 2009 ryhmä esiintyi kiertueella Suomessa, Englannissa ja Virossa.
– Olen mukana Helsingin kauppakorkeakoulun pienyrityskeskuksen Taivex-koulutuksessa, joka keskittyy taiteen vientiin ja on räätälöity esittävän taiteen tarpeisiin. Mukana on paljon tanssin ja teatterin tuottajia. Koulutus on mielenkiintoinen, vaikkei kaikki suoraan sovellukaan TeaKiin.
Tuottajan työ Teatterikorkeakoulussa ja ammattilaiskentällä on Suonsyrjän kokemuksen mukaan erilaista: vapaissa ryhmissä korostuu markkinointi, rahan hankkiminen ja lipputulojen kasvattaminen.
– Opiskelijoillamme on täällä mahtavat resurssit käytössä, ja myös monet ulkomaiset vieraat ovat ihastelleet tilannettamme.
Suonsyrjän mielestä parasta tuottajan työssä on sen rikkaus ja monipuolisuus. Työssä pääsee lähelle opiskelijoita.
– Koko ajan tulee uusia opiskelijoita ja työryhmiä, joiden jutut ovat ihan erilaisia. Jos on istunut pari päivää pelkästään konttorissa, on mukavaa mennä alas studioille näkemään ihmisiä ja muistaa, minkä takia täällä onkaan töissä.
Monipuolisuudesta seuraa kuitenkin se, että työnkuva hajoaa laajalle.
– Hyvä tuottaja on tarkka mutta joustava, kärsivällinen mutta pedantti. Monesta asiasta pitäisi olla ainakin perustiedot – olisi kauhean kiva kun osaisi esimerkiksi arvioida, kauanko menee jonkun lavasteen hitsaamiseen ja mitä eri vaihtoehtoja äänisuunnittelussa on käytettävissä, Suonsyrjä huokaa.
Tekijänoikeusasiat korostuvat entisestään, kun multimedian käyttö esityksissä lisääntyy. Tuottajien tavoitteena on paukuttaa periaatteet myös opiskelijoiden päähän.
– Joskus saattaa hyvinkin käydä niin, että viikkoa ennen ensi-iltaa läpimenossa on yllätyksenä uusi videoklippi, jonka lupia ei ole muistettu kysyä.
Tuottaja elää samanaikaisesti nykyhetkeä, tulevaisuutta ja menneisyyttä.
– On pakko hallita ja sietää kaaosta sekä hyväksyä se tosiseikka, että työpöytä ei ole koskaan puhdas.
Vuonna 2009 Teatterikorkeakoulussa tehtiin 46 esitystä, jotka liittyivät perus- ja jatkotutkintoihin. Niistä 36 toteutettiin TeaKin omissa tiloissa. Lippuja myytiin 191 eri esitystapahtumaan. Opetusteatterissa työskenteli 4–5 tuottajaa.
Esityksissä oli 6660 katsojaa ja ulkopuolisissa kiertue-esityksissä sekä muissa yhteistuotannoissa 4040 katsojaa.