Arkisto

Juniorit ja seniorit

Ovet auki! Kun jokin asia pohdituttaa, näyttelijäopiskelijat saavat tukea kokeneemmalta näyttelijäkummilta. Ohjaajaopiskelijat taas pääsevät ammattiteattereihin assisteeraamaan, sillä omia toistoja kertyy opinnoissa niukasti.

”Toistaiseksi Tommi on ollut ihan oikeassa”

Opiskelija: Kalle Lamberg

Kummi: Tommi Eronen

– Tommi sanoi heti kummisuhteen alussa, että soitat sitten vaan kun haluat vaihtaa kumminäyttelijää. Eipä ole kertaakaan käynyt mielessä, että vaihtaisin, Kalle nauraa.

Muista asioista on kyllä tullut soiteltua. Neljännen vuosikurssin näyttelijäopiskelija on kysynyt neuvoa kokeneemmalta, viisitoista vuotta sitten valmistuneelta kummiltaan. Ja jos Kallesta ei ole vähään aikaan kuulunut, Tommi on kysellyt kuulumisia.

– Etenkään koulun ulkopuolisista jutuista ei voi jutella opettajien kanssa. Tommin kanssa olemme puhuneet, kannattaako johonkin produktioon lähteä, pärjäänkö siinä ja miten sen teen. Tommi pystyy selventämään minulle asioita oman työkokemuksensa kautta, Kalle kertoo.

Puhelin on soinut myös silloin, kun Kalle on pyytänyt Tommia katsomaan esityksiään. Opettajat näkevät esityksen koko tuotantoprosessin, Tommi vain valmiin esityksen ja sen, toimiiko se hetkessä.

– Olen kommentoinut proggiksia, joita olen käynyt katsomassa, puhtaasti oman kokemukseni kautta. Voin antaa eri näkövinkkelin kuin opettajat, Tommi pohtii.

Tommin kanssa käydyistä keskusteluista Kalle on saanut itsevarmuutta tekemiseen.

– Tommi on hyvä antamaan palautetta. Itsevarmuus heijastuu koulutyöhön, sillä uskallan tunneillakin paremmin roiskia menemään. Tommi on myös sanonut, jos jostain asiasta ei kannata hänen mielestään stressata, ja ollut tähän asti ihan oikeassa, Kalle kertoo.

Opiskelijat voivat etsiä itselleen kummia laitoksen kokoamasta kansiosta. Kalle ja Tommi löysivät toisensa kuitenkin yhteisen tutun kautta. He olivat tavanneet muutaman kerran jo ennen kuin Kalle pääsi opiskelemaan.

Näyttelijöinä he kokevat olevansa eri tyylisiä: Kalle on suuntautunut komediaan, ja häntä kiinnostaa myös stand-up.

– En halunnut valita sellaista kummia, joka olisi tehnyt pelkästään komediaa. Tommi osaa tehdä sitäkin tosi hyvin, mutta myös vakavampia rooleja. Halusin kummiksi henkilön, joka pystyy antamaan siitä osa-alueesta minulle palautetta. Mielestäni se onkin toiminut loistavasti, Kalle kertoo.

Silloin kun Tommi opiskeli, ei vielä ollut kummitoimintaa.

– Ehkä olisin itsekin voinut kaivata kummia. Vaikka oli oma kurssi ja ryhmä, pahimmillaan oli kuitenkin yksinäisyyden kokemus, kun oli jumissa jossain ongelmatilanteessa.

Vuorovaikutus voi olla rikastuttavaa myös kummille itselleen.

– Kyllä minä ilahdun vilpittömästi, kun Kalle on oivaltanut tai löytänyt jotain uutta. En näe kummina olemista suurena velvollisuutena tai painolastina. Hyvä, jos voin olla avuksi tai läsnä, mutta en voi tehdä sen enempää, Tommi miettii.

Myös Kalle voisi joskus tulevaisuudessa ryhtyä kummiksi näyttelijäopiskelijalle.

– Ehdottomasti, kun tiedän millainen apu siitä on ollut. Mutta se vaatii vielä paljon lisää kokemusta työelämästä.

”Tekee hyvää katsoa, miten joku muu hoitaa ohjaajan ison vastuun”

Opiskelija: Aino Kivi

Ohjaaja: Saana Lavaste

– Minusta ohjaajaopiskelijoilta vaaditaan liian paljon liian aikaisin, ilman tarvittavaa kokemusta erilaisten prosessien seuraamisesta sivussa vastuupaikalta. Ohjaajan työssä on kaksi isoa vastuuta, taiteellinen kokonaisvastuu ja vastuu työryhmän työskentelystä. Molemmat ovat niin suuria vastuita, että tekee hyvää katsoa, miten joku muu ne hoitaa, neljättä vuotta ohjaajantyötä opiskeleva Aino miettii.

Aino assisteerasi Saanaa Emilia Pöyhösen Valituissa, joka oli Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto. Käytännössä Aino muun muassa kuiskasi harjoituksissa, hankki rekvisiittaa, toimi järjestäjänä, piti huolta aikatauluista ja plariin tulevista muutoksista, jutteli Saanan kanssa, istui palavereissa ja keitti kahvia.

– Opin sivusta katsomalla todella paljon teatterintekemisen prosessista. Opin myös ohjaajan ammatista ja ammattiteatterien käytännöistä. Opin siitä, millaisen valinnan olen tehnyt valitessani tämän ammatin. Opin myös itsestäni ja omasta ohjaajanlaadustani vertaamalla omaa ajatteluani Saanan ajatteluun ja oivaltamalla, miten olisin ratkaissut asioita toisin. Parasta oli se, että näki proggiksen hieman myrskynsilmän eli ohjaajan paikan sivusta, Aino arvioi.

Myös ohjaajalle assistentista oli hyötyä.

– Tässä tapauksessa ihan älyttömästi konkreettista hyötyä, kun juttu oli osittainen omatuotanne. Myös keskustelut ja kommentit ovat tärkeitä, kun ohjaajan ja assistentin suhteessa löytyy luottamusta ja kunnioitusta, Saana kertoo.

Saana valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2003. Hän ehti opiskeluaikanaan tehdä kolme assisteerausta.

– Assarointi on tosi tärkeä tapa oppia ohjaamista, jossa niitä ”toistokertoja” kertyy hirveän hitaasti.
Olen ohjannut kouluaika mukaan luettuna noin kymmenen vuotta ja nyt minulla alkaa olla tehtynä 20 ohjausta. Missään lajissa 20 toistokertaa ei ole vielä hirveän monta. Tietty määrä prosessin läpikäymisiä tarvitaan, että homma alkaa hahmottua, Saana toteaa.

Assistentin ohjaaminen oli luontevaa Saanalle, joka on tehnyt säännöllisestä myös opetustöitä.

– Minusta on mukavaa jakaa asioita ja ajatuksia muiden kanssa. Opettaessa oppii aina itse uutta, ja sama pätee tähän. Kun pyrkii avaamaan omaa työtapaa toiselle ja näkemään tilanteen toisen silmin, tekee uusia havaintoja omasta työtavastaan, Saana pohtii.

Aino pitää hyvänä vanhaa käytäntöä, jonka mukaan opintoihin kuului kolme assisteerausta. Vaikka monilla opiskelijoilla on kertynyt kokemusta jo ennen opiskeluaikaa, maisteriopinnoissa voisi olla vielä enemmän tilaa erilaisten ohjaajien kanssa työskentelyyn.

Aino onkin hakeutunut assaroimaan KokoTeatterin Narsisti-esitykseen keväällä 2007 osana aikaisempia opintojaan Helsingin yliopistossa, ja oma-aloitteisesti Radioteatteriin Atro Lahtelan ohjaamaan kuunnelmaan tammikuussa 2011.

– Minusta nimenomaan assarointi on auttanut itseäni kehittymään tekijänä ja tajuamaan asioita. Haaveilen siitä, että joskus ammatissakin voisi päästä kärpäseksi kattoon jonkun ihan toisen ohjaajan harjoituksiin.