Arkisto

Tutkia ja dokumentoida – siinäpä pulma

Ovet auki! Lupa- ja suostumuskäytäntöjen viidakko lasten ja nuorten parissa tehtävässä (taiteellisessakin) tutkimuksessa on sokkeloinen. Yhtenäistä käytäntöä ei ole ja tutkimuseettiset haasteet ovat tilannesidonnaisia.

Lasten ja nuorten parissa tapahtuvassa taiteellisessa tutkimuksessa eri dokumentointitavoilla on tärkeä rooli. Tutkijalla ei välttämättä ole selkeää kuvaa mihin hän lupia tarvitsee ja millainen aineisto tulee keskeiseksi. Suostumuslomakkeen epämääräisyys, tai pikkutarkkuus, voi saada huoltajan epäröimään ja eväämään suostumuksensa.

Yleensä alle 18-vuotiaan huoltajilta pyydetään suostumus. Lapsen mielipide pitäisi tulla myös kuulluksi, vaikka päätös on huoltajan. Tutkimuslupaa joudutaan usein anomaan myös tietyltä instituutiolta, koska päiväkotien ja koulujen yleiset luvat eivät koske kaikkea niissä tapahtuvaa tutkimusta.

Nuorisotutkimusverkosto julkaisi keväällä 2010 lääketieteellisen, humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen ohjaavaa lainsäädäntöä ja eettistä koodistoa kokoavan teoksen Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Julkaisun verkkokyselyssä kartoitettiin lupamenettelyihin liittyviä kysymyksiä ja tutkijoiden ongelmatilanteita. Vastanneista vain 4% edusti taiteentutkimusta. Raportin mukaan kirjallisen suostumuksen saaminen alaikäisten huoltajilta on ollut ongelmallista, hankaloittanut aineiston keruuta ja sen käyttöä sekä vaikuttanut otosten edustavuuteen.

Lähestyin muutamaa 3–18-vuotiaitten parissa taiteellista tutkimusta tekevää Teatterikorkean jatko-opiskelijaa. Lupa-asiat ovat hoituneet melko ongelmattomasti, joskin kaikkia tarpeita ei ole aina osattu ennakoida. Haastattelin myös ilmaisupäiväkoti Illusian johtajaa Kati Rintakorpea, joka tekee pro gradua lasten toiminnan dokumentoinnista varhaiskasvatuksessa. Hän korostaa dokumentoinnissa lapsen ja tämän toiminnan arvostamista ja hyväksymistä sekä itse prosessia, jonka tuloksena tuotos syntyy.

Luovan prosessin kokonaisvaltainen dokumentointi on hankalaa, jos sallitut keinot on rajattu liian tiukasti. Toisaalta keinojen runsaus asettaa eettisiä haasteita sen osalta, mitä tutkittavasta ja tämän luovasta prosessista päätyy julkisuuteen.

Rintakorpi toivoo lapsen työskentelyä seuraavalta ja dokumentoivalta aikuiselta hienotunteisuutta ja suoraselkäisyyttä esille laitettavien dokumenttien valinnassa sekä lapsen edun jatkuvaa pohtimista. Lapsitaiteilijan tekijänoikeuksia pitäisi kunnioittaa, mutta nimen laittaminen näkyville ei ole yksiselitteistä.

- Valokuvat ja kirjatut lapsen mietteet tai videot mahdollistavat katsojan syvällisen ymmärryksen työskentelyprosessista ja lapsen maailmasta. Mutta kaikkien tietojen paljastaminen saattaa monella tavalla asettaa lapsen persoonan ja jopa turvallisuuden uhatuksi ja loukata perhettä, Rintakorpi pohtii. Tämä pätee pitkälti myös nuoreen tutkittavaan, vaikka tämä pystyykin säätelemään vuorovaikutusta ja julkisuuskuvaansa paremmin.

Taiteellisessa tutkimuksessa lapsi tai nuori on usein tiiviissä vuorovaikutuksessa tutkijaan ja tutkijan prosessiin. Tämä asettaa myös tekijyyden eri tavalla eettiseen pohdintaan. Vaikka taiteellisen tutkimuksen tekijöiden ääni jäi Nuorisotutkimusverkoston julkaisussa ja kyselyssä vähälle, tarve laajempaan keskusteluun tutkimuseettisissä kysymyksissä on ilmeinen.

Kokemuksia lupakäytännöistä ja dokumentoinnista

Kirsi Törmi (os. Saastamoinen): Koreografinen toiminta vuorovaikutteisena tapahtumana.

”Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella koreografisen työskentelyn sosiaalista ja yhteisöllistä ulottuvuutta sekä havainnoida alttiiksi asettuvaa, osallistavaa ja vuorovaikutteista koreografista prosessia.”

”Lupahomma on harmaata aluetta. Esimerkiksi kun kysyimme, saako kuvaamaamme videomateriaalia käyttää tanssiesityksessä (päiväkotilapset), emme saaneet selkeää vastausta. Tuolloin olisi pitänyt olla aktiivisempi ja saada lupa ottaa yhteys vanhempiin; myöhemmin teoksesta otettiin lehdistökuvia, joissa näkyy myös lapsi. En osannut ajatella miten kauas asia ulottuu.”

Anita Valkeemäki: Kehityskaaren liikemallien soveltaminen tanssin opetukseen – pohdintoja primääri- ja sekundaarirefleksien (heijastusliikkeiden) läsnäolosta ja niiden synnyttämistä kokemuksista ja menetelmistä tanssin opetuksessa ja oppimisessa.

”Videointiin ja valokuviin olen pyytänyt huoltajilta ja vanhemmilta luvat allekirjoituksineen. Julkaisun kohdalla toimin seuraavasti: näytän vanhemmille ja oppilaille kuvat, joita haluan käyttää ja he allekirjoittavat suostumuksensa. Valokuvaaja on antanut oikeudet ottamiinsa kuviin, mutta mitään ei julkaista ilman hänen katsaustaan.”

”Vei aikaa ennen kuin oppilaat tottuivat kameran läsnäoloon niin että työskentelystä tuli vapaata ja ’aitoa’. Kuvatallenteen määrä on niin valtava, että mietin onko kyseisestä dokumentaatiosta enemmän hyötyä vai haittaa tutkimukselle. Dokumentointi tallentaa vain jonkin osan, se ei koskaan saavuta tapahtuman tai työn kaikkia kerroksia. Vaarana on, että luottaa liikaa dokumentointiin ja moni asia jää huomaamatta.”

Pekka Korhonen: Mitä opetetaan kun teatteria opetetaan? – Tapaustutkimus teatteritaiteen perusopetuksesta.

”Olen pyytänyt allekirjoituksen vanhemmilta. Kirjoitin saatteen ja sen paperin, jonka huoltaja allekirjoitti. Muiden tahojen kanssa asia sovittiin suullisesti.”

Maaret Salminen: Avaruus ja punainen maailma – Havaintoja, kokemuksia ja kertomuksia teatteriesityksen visuaalisuudesta 4-6-vuotiaan lapsen silmin

”Tarkastelen, miten lapset kokevat visuaalisen ilmaisun ja visuaalisin keinoin välitetyn tarinan. Painopiste on valon, aineen, värin ja tilan tutkimisessa. Etsin myös uusia tapoja tehdä lasten kanssa heidän merkitysmaailmastaan kumpuavia visuaalisia esityksiä.”

”Osa huoltajista ei ole palauttanut allekirjoitettua suostumusta, vaikka he ovat halunneet lapsensa osallistuvan tutkimusteni pajoihin. Tämä tekee ongelmalliseksi aineiston käytön ko. lasten osalta.”

”Dokumentointia on hankaloittanut se, että kaikilla yhteisiin pajoihin osallistuvista lapsista ei ole valo- ja videokuvauslupaa.”

Lähteet

Nurmenniemi, J. 2010. Raportti lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka -verkkokyselystä. Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto verkkojulkaisuja 33. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/etiikkaraportti.pdf.

Lagström, H., Pösö, T., Rutanen, N. & Vehkalahti, K. (toim.). 2010. Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry., Nuorisotutkimusverkosto.

Sähköpostihaastattelut