Arkisto

Puvustossa tuunataan ja kuunnellaan

Opetusteatterin arkea osa 5 Puvustonhoitaja tuntee pukuhistoriaa, pukeutumisetikettiä ja materiaalien ominaisuuksia. Kun ensi-ilta lähestyy, ihmistuntemuksen merkitys kasvaa.

– Puvusto toimii tuotannoissa tiiminä, jossa jokaisella on erikoisalueensa. Minulla näitä ovat värjääminen, patinointi, pukusuunnittelu sekä asusteiden ja toppausten valmistaminen. Toki myös leikkaan ja valmistan pukuja, Elina Tuomisto kertoo.

Elina löysi unelmiensa ammatin pienen mutkan kautta. Hän ryhtyi lukion jälkeen opiskelemaan valokuvausta. Kuvatessaan teatteriesitystä Kokkolassa hän huomasi, ettei katse irtoa lavalta rooliasuista.

–Muistan sen hetken tosi konkreettisesti: pukujen antamat viestit kiinnostivat enemmän kuin esityksen tallentaminen. Harrastuksesta tuli työ: minulla oli jo lapsena kotona oma Strömsö ja teininä kuljin varsin teatraalisissa luomuksissa. Olen aina rakastanut teatteria, ja tämä on hirveän kätevä tapa yhdistää nämä kaksi intohimoa.

Artenomiksi valmistumisen jälkeen Elina on tehnyt töitä elokuvissa, teattereissa ja televisiossa joko puvustajana, pukusuunnittelijana tai ompelijana. Kokemuksesta sovittajana kaupan alalla on ollut myös yllättävän paljon hyötyä.

Opiskelijoiden ideat ovat tuoreita

Teatterikorkeakoulussa suurin osa ajasta kuluu pukuja valmistaessa. Puvustolla on joka päivä myös kahden tunnin päivystys, jolloin kuka tahansa koulun väestä voi kysyä oikeastaan mitä tahansa.

– Työ on pitkälti ideointia ja auttamista. On hyvä olla kätevä käsistään ja tuntea taide- ja kulttuurihistoriaa. Pelkkä eilispäivän pukeutumisen tuntemus ei tietenkään riitä, myös nykymuotia ja ilmiöitä täytyy seurata. Tarvitaan myös rutkasi luovuutta, joustavuutta, hoksaavaisuutta, uteliaisuutta ja aitoa intohimoa. Ja ennen kaikkea sitä silmää, Elina miettii.

TeaKin esitysten pukusuunnittelijoina toimivat usein Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun opiskelijat.

– Opiskelijoiden opastaminen tuntuu välillä hassulta, kun omasta valmistumisesta on niin vähän aikaa, mutta onhan työkokemusta jo ehtinyt kertyä.

Toisaalta opiskelijat ovat työn suola. Se tekee TeaKista erityislaatuisen työpaikan.

– Opiskelijoista näkee, että he ovat ylpeitä siitä että ovat täällä, ja ideat ovat yleensä tuoreita. Kaikki jutut ovat niin erilaisia, ettei todellakaan ehdi kyllästyä.

Puvut kiertävät esityksestä toiseen

Pukuvarastossa on noin 30 000 artikkelia mekoista kenkiin, kalsareihin ja irtomahoihin. Elina muistelee, että varaston oppimiseen meni lähes vuosi.

Puvusto on varsinainen kierrätyskeskus, sillä täysin uusia pukuja valmistetaan suhteellisen harvoin. Vanhaa tuunataan aina kun mahdollista.

– Esimerkiksi Ehdotus rakkausnäytelmäksi -esityksessä on yhteensä noin 85 pukukokonaisuutta. Niistä vain yhdeksän vaatekappaletta tehtiin alusta lähtien, Elina kertoo.

Ekologiset kysymykset käyvät muutenkin mielessä, kun asuja valmistetaan: materiaalivalinnat, vaatteen huolto ja jatkoelämä, kemialliset käsittelyt ja niin edelleen.

– Hyvin tehty on kestävää. Toisekseen puku on esiintyjälle työvaate eli sen tarkoituksenmukainen toimivuus on tärkeää. Toisaalta kierrätysmateriaalien käyttö tarkoittaa usein runsaampaa sähkön ja veden käyttöä, ja työ on enemmän kokeiluluontoista. Usein vasta esityksen jälkeen tietää mitä olisi kannattanut tehdä.

Esimerkiksi palonestoaineita on käytettävä, jos lavalla on elävää tulta.

– Näin dokumentin ihmiskehoon päätyvistä kemikaaleista, joista yhtenä haitallisimpina mainittiin juuri palonestoaineet. Kyllähän se mietityttää altistaa näyttelijöitä kemikaaleille, ja me tietysti itse altistutaan niille koko ajan.

Puvustaja pääsee iholle

Vaate on toisille näyttelijöille tärkeä asia, josta roolin rakentaminen käynnistyy. Toisille se on se kaikkein epäolennaisin, jonka valinta jätetään viime hetkeen.

– Mieleenpainuvia ovat hetket, kun päivystysajalla tulee tyyppi etsimään samaksi illaksi rooliasua, jossa hän olisi sekä maatalouslomittaja, virkamies että joku eläin. Siis samassa vaatteessa! Yleensä aina keksitään kuitenkin joku ratkaisu, Elina nauraa.

Elinan mielestä puvustolla on myös toimintaterapeuttinen rooli.

– Ensi-illan lähestyessä huomaa, että tänne tullaan vähän kuin ripittäytymään. Kun ollaan näyttelijän kanssa kahdestaan sovituksessa, kuulee asioita, joita eivät välttämättä muut kuule. Tässä ollaan niin konkreettisesti iholla.

Muutkin käyvät kodikkaassa puvustossa nauttimassa teetä ja sympatiaa.

– Ihmiset tulevat tänne ”ompelemaan nappeja”. Kun tein jogurttipurkin suikaleista hametta, niin moni kävi täällä leikkaamassa muovia, ettei minun tarvinnut tarttua saksiin lainkaan. Onneksi – oma kärsivällisyys tuskin olisi kestänyt. Pelkkään leikkaamiseen kului arviolta 13 tuntia.