Arkisto

Juha Varis

Havuja, perkele

Ladulta se alkoi ja ladulle se on päätynyt. Päärooli Kansallisteatterin Kansanhiihto-näytelmässä on Juha Varikselle kuin se Tour de Skin viimeinen nousu. Välillä on meinannut sauvakin katketa.

Viitasaari

Lapsuuteni seutu on Viitasaari, siellä on Variksen suku elänyt viisitoista polvea taaksepäin. Vanhempieni erottua asuin äitini vanhempien luona. Neljävuotiaana se urheilu alkoi, hiihtoa ja hiihtoa 15-vuotiaaksi asti. Siinä oli jo ammattilaisuudessa kiinni, nuorten sarjassa olin Suomen kymmenen parhaan sakissa. Mutta paloin loppuun siihen treenaamiseen. Lukiossa kaverit sitten houkuttelivat harrastajateatteriin, siitä en tiennyt mitään. No menin kuitenkin ja jotenkin näyttämö tuntui heti kodilta, miten siinä olla ja mitä tehdä. Siitä se lähti, elettiin 80-luvun puoliväliä. Ja kun Äänekosken harrastajapäivillä sain kunniakirjan niin ajattelin, että perkele, tämähän on mukavaa.

Tampere

Yksi ohjaaja oli nähnyt minut Äänekosken esityksessä. Hän sitten soitti keväällä 1987, että tuletko kesäteatterin Hair-musikaalin päärooliin Tampereelle. Olin juuri nähnyt sen pään räjäyttävän elokuvankin! Olin lukion ensimmäisellä ja kysyin rehtorilta lupaa. Sovittiin, että koulu hoituu tenttimällä. Vaikeampi paikka oli kotona. Papalta kysyin tuvassa, että mitäs tykkäisi – mummo oli kyllä vähän pohjustanut. Oli se heille kova paikka, mutta antoivat siunauksensa. Muutin kotoa 16-vuotiaana. Ei sitä osannut jännittää ja olihan se mahtava kesä – voi Kristus! Lukio jäi. Olin saanut ruotsin kielestä ehdot ja kenraaliharjoituspäivän aamuna muistin, että tänään piti suorittaa! Siinä ja silloin päätin, että selvä, minusta tulee näyttelijä. Syksyn lähestyessä sama ohjaaja ehdotti, että tulisin Voionmaan näyttelijälinjalle, missä hän opetti. Olin alaikäinen, mutta jotenkin se järjestyi.

Kokkola

Keväällä 1988 Kokkolan kaupunginteatterissa oli auki näyttelijäharjoittelijan paikka. Hakijoita oli 27 ja minä sain sen. Asuin silloin tätini luona Espoossa ja olin Veholla varastomiehenä. Kaksi viikkoa tein varastolla 16 tunnin päiviä ja kolmannen viikon olin Kokkolassa harjoituksissa. Maanantaiaamuna yöjunalta Mersun ikkunoita pystyttämään, se kesä meni väsymyksen sumussa. Syksyllä sitten aloitin Kokkolassa, lokakuussa täytin 18. Siellä meni vuosi ja tapasin myös Kumpulaisen Sepon. Olisin voinut jatkaa, mutta päätin hakea Ahaa-teatteriin Tampereelle. Kolme vuotta kiertämistä ja roudaamista, se oli rankkaa. Tuli tunne, että en enää kehity ammatillisesti. Ja olin tavannut Katjan, joka pääsi Teatterikorkeaan. Ajattelin, että minä myös ja jos en pääse, niin nämä hommat loppuvat. Olin 21-vuotias.

Teatterikorkeakoulu ja….

Se oli vuosi 1992. Ajattelin, että jos selvitän ensimmäisen pääsykoevaiheen, niin sitten ei ole hätää. Täytyy sanoa, että olin aika varma pääsystä. Ja rehellisesti koulussa tuntui, että ei ole oikein haastetta. Kokemusta oli aika paljon. Mutta toisen vuoden keväällä soittivat Kansallisesta: tulisinko tuuraamaan Cyrano de Bergeraciin. Salmisen kanssa miekkailtiin niin, että kipinät sinkoilivat. Se meni hyvin ja oikeastaan jäin siltä seisomalta taloon. Tilanne oli ideaali. Opiskelun ohella sai kunnon rooleja ja vinkkejä konkareilta. Pian tulee talossa 20 vuotta täyteen.

Välillä meni liian lujaa, kuten neljännen vuosikurssin syksyllä: aamulla kuuden jälkeen tv-sarjan kuvauksiin, koululle, teatteriin harjoituksiin, takaisin koululle, teatteriin esitykseen ja illalla urheilua - välit pyörällä tai juosten. Kroppa petti, tuli ylikunto ja järjettömät tulehdukset. Mutta valmistuin 1996.

Hidastin vauhtia. Kiinnitys Kansalliseen helpotti 1997. Kuopus syntyi 1998, toinen 2002.

Halu vielä kehittyä on ajanut tekemään myös omia juttuja. Omapohjaan valmistin sanattoman esityksen ja Alzheimerin tautia käsittelevän Pirun puntarin kanssa kiersimme paljon. Kansanhiihto-näytelmässä ympyrä tavallaan sulkeutuu. Se oli paluu hiihtovalmennukseen. Juoksua, sauvarinnettä, pyöräilyä… 20 tuntia treenaamista viikossa muun ohella. Vuokatin happitestissä kestin 21 minuuttia ennen kuin meni taju. Myllylä kesti 33 minuuttia. Saa urheilla, tehdä taidetta ja haastaa itseään molemmissa – loistavaa! Cooperissa menee 3 400 metriä. Ei huono 41-vuotiaalle.

Fakta

1987

Päärooli Hair-musikaalissa 16-vuotiaana. Opintoja
Voionmaan opiston näyttelijälinjalla.

1988

Kokkolan kaupunginteatteri, näyttelijäharjoittelija.

1989–92

Ahaa-teatteri.

1992

Teatterikorkeakouluun. Opintojen aikana useita rooleja Kansallisteatterissa.

1996

Teatteritaiteen maisteri.

1997

Vakinainen kiinnitys Kansallisteatteriin.