Artikkelit

"Kaikki on aina hiljaa, kun me puhutaan!"

Tanssi- ja teatteripedagogiikan opiskelijoiden opiskeluvuosiin on kuulunut opettajaidentiteetin etsimistä ja löytämistä, yhteisöllisyyttä ja sisäisten hiekkasäkkien tunnustelua.

Kun joukko entisiä Pedan opiskelijoita kokoontuu yhteen muistelemaan opiskeluaikojaan, ovat kaikki samaa mieltä yhdestä asiasta. Pedagogiikan opinnot ovat toimineet kaikille oman opetuksen kivijalkana, josta ammennetaan aina uudestaan.

–Erityisesti taidefilosofian syvällinen käsittely on ollut merkityksellistä. Pedalta on myös löytynyt yhteistyökumppaneita, joilla on samantyyppinen ihmis- ja teatterikäsitys, kertoo vuonna 2003 valmistunut Sami Nieminen.

Yksi tärkeimpiä oppeja monille on ollut se, että jokaisessa opetustilanteessa miettii, miksi tehdään niin kuin tehdään.

–Ei tehdä harjoituksia vain siksi, että "tää vois olla kivaa, vedetään tälleen", jatkaa Nieminen. Samaa mieltä on tanssinopettaja Mia Liski, joka valmistui Pedalta 2008.

–Voin totta kai opettaa tanssioppilaille liikkeet ja suoritukset, mutta pedagogiikan opiskelu tekee opetustilanteesta paljon tietoisemman ja tarkemman.

Yhteisö yksinäisen puurtamisen taustavoimana

Tanssinopettajan ja teatteriopettajan koulutusohjelmat perustettiin Tea- Kiin vuonna 1997. Ensimmäinen laitosjohtaja Soili Hämäläinen oli merkittävässä roolissa, kun laitoksen tavoitteita, sisältöjä ja merkityksiä alettiin juurruttamaan. Teatteripedagogiikan ensimmäinen lehtori oli Ville Sandqvist ja ensimmäiseksi professoriksi nimettiin vuonna 2006 Eeva Anttila, jonka ura laitoksella alkoi jo 1990-luvulla.

Pienellä laitoksella yhteisön merkitys on korostunut alusta asti. Yhteisöllisyyden merkitys korostuu myös yksinäisessä ammatissa.

–Tanssin- ja teatterinopettaja tekee työtään hyvin yksin. Kollegoiden verkosto ja tukea pitää kuitenkin saada, muistuttaa 2000-luvun alkupuolella Pedalla opiskellut Isto Turpeinen.

Pedagogiikan opintoihin on aina kuulunut paljon yhteistyötä muiden laitosten kanssa.

–Oman opettajuuden rakentumisessa on ollut olennaista, että on saanut seurata eri opettajien työskentelyä, kertoo niin ikään 2000-luvulla opiskellut Ilkka Tyynelä.

Toisten tuntien reflektoiminen käynnistää prosessin siitä, mikä opetuksessa näyttäytyy tärkeimpänä.

–Suurimpia anteja opetuksen seuraamisessa on ollut se, että oppii konstruoimaan tietoa. Ei ole olemassa valmiita opettajuuden palikoita, vaan oma opettajuus luodaan itse. Ja ihan eri näkökulman opetukseen tuo vielä se, että opetamme taideaineita ja olemme taiteilijoita, listaa Liski.

Fyysinen harjoittelu kuuluu olennaisena osana opintoihin. Pedalla on ollut vuosien varrella mm. vierailevia nykytanssiopettajia kuten Raisa Punkki ja Alpo Aaltokoski sekä erilasten somaattisten menetelmien kuten feldenkraisin, pilateksen ja astanga-joogan opiskelua, minkä tarkoitus on ollut syventää omaa kehontuntemusta.

–Somaattisten liiketuntien merkitystä en aina ihan ymmärtänyt. Aamulla klo 9 aloitettiin lattialla makaaminen ja odotettiin, että "hiekkapussi sisällä liikahtaa", nauraa Tyynelä.

Kehotekniikoiden opiskelusta on saattanut olla myös yllättäviä terveysvaikutuksia.

–Leena Rouhiainen piti eräänä syksynä meille pilatesta. Jouluna huomattiin, että kukaan ei ollut ollut kertaakaan kipeä koko sinä aikana, muistelee Ullariikka Koskela, joka valmistui vuonna 2008.

Vuosiin on mahtunut mieleenpainuvia hetkiä myös lastenteatterin parissa. Helsinkiläisen Myllypuron koulun kanssa on tehty yhteistyötä useampaan otteeseen, teatteriprojektit alkoivat vuonna 2006. Pedan opiskelijat tutustuivat Kaija Kankaan johdolla 6-luokkalaisiin oppilaisiin ja kehittelivät yhteistyössä heidän kansaan näytelmäaiheita lasten elämästä. Lopputuloksena oli esitys, joka kiersi myös muissa kouluissa.

–Esitystä tehdessä pedalaiset pääsivät todella lähelle lasten elämän iloja ja murheita. Tämä oli minullekin kirkas hetki: opettajien vaikutus lapsiin on valtava, mutta peruskoulussa heillä ei ole tarpeeksi aikaa puhua lasten elämästä. Teatteriprojekti antoi valtavasti meidän opiskelijoillemme ja oman kanavan lasten äänelle, kertoo Anttila.

"Kuka tahansa voi toimia opettajana..."

Opettajaksi voi määritellä itsensä melkeinpä kuka vain, mutta on eri asia olla pedagogista osaamista.

–Pedalaisten pitää olla ylpeitä itsestään! Pedagogiikka on kova ja vaikea laji ja se tuo ehdottomasti lisäarvoa kaikelle taiteelle, sanoo Sandqvist.

Pedagogiikan opetusta ja koko taidepedagogiikan alan kehitystä voi Taideyliopisto Sandqvistin mukaan vain vahvistaa.

–Musikki-, teatteri- ja tanssipedagogiikka löytävät yhä vahvemmin toisensa, siinä ei voi olla mitään hävittävää. Yhteistyötä on tehty jo ennenkin ja se tulee aina vaan luontevammaksi. Tanssi ja teatteri eivät vieläkään ole peruskoulujen opetussuunnitelmassa, mutta ehkä lobbausvoimamme nyt kasvaa?

Pedan opiskelumuistoja verestivät yhteisen pöydän ääressä Marjut Jaatinen, Kari Jagt, Ullariikka Koskela, Mia Liski, Sami Nieminen, Isto Turpeinen ja Ilkka Tyynelä. Keskustelun vetäjinä toimivat Ville Sandqvist ja Eeva Anttila.