Artikkelit

Taide pelastusrenkaana yhteiskunnassa

Taiteilijoiden työskentely taiteelle ei-tyypillisissä ympäristöissä lisääntyy Suomessa ja kansainvälisesti. TeaK on vahvasti mukana alan kehityksessä.

Näyttelijöitä, tanssijoita, kuvataiteilijoita, sanataiteilijoita ja muita taiteen ammattilaisia näkee nykyään tekemässä taidetta sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, kouluissa, vankiloissa, vastaanottokeskuksissa kuten myös monissa yrityksissä.

Teatterikorkeakoulun nykyinen kehittämistiimi (entinen Kokos-palvelut) on kehittänyt ja tutkinut taiteellisen osaamisen vientiä uusiin ympäristöihin lukuisissa hankkeissa yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa yli 12 vuoden ajan.

Nykyään kehittämistiimin toiminnassa voidaan nähdä kaksi suuntaa: taide- ja kulttuurilähtöisen osaamisen vienti hyvinvointiin liittyviin aloitteisiin sosiaali- ja terveyspuolelle sekä työn, innovaatioiden ja osaamisen kehittämiseen liittyvät aloitteet erilaisissa yrityksissä.

Hyvinvointia taiteesta

Taiteiden yksilöä ja ryhmää voimaannuttavat vaikutukset on löydetty keinoiksi esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä, maahanmuuttajien kotouttamisessa ja muistisairaiden elämänlaadun vahvistamisessa. Eurooppalaisessa Quality of Life -projektissa TeaKin kehittämistiimi tutki yhdessä kumppaneidensa kanssa taiteen tuomista muistisairaiden arkeen elämänlaadun parantamiseksi ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi.

Projekti antoi eri alojen taiteilijoille, muistisairaille ja heidän läheisilleen mahdollisuuden ideoida ja kokeilla uusia taiteellisia tapoja kommunikoida ja ilmaista itseä, kun muisti ja kieli eivät enää toimi. Taiteellisissa piloteissa syntyneet oivallukset esimerkiksi läsnäolon, aitouden ja pienten havaintojen tärkeydestä voidaan siirtää taiteellisista vuorovaikutuksen prosesseista muistisairaan kohtaamisen periaatteiksi arkielämässä.

EU:n Leonardo da Vinci -ohjelman rahoittaman projektin kokemusten pohjalta TeaKin kehittämistiimin työnä valmistui kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelman perusteet, jotta taiteilijoita saataisiin koulutettua muistisairaiden kanssa tehtävään taidetyöhön Suomessa ja muualla Euroopassa.

Taiteelliset interventiot työelämään

Taiteiden ja liiketoiminnan välinen raja on muuttunut. Kuten tanskalainen tutkija Lotte Darsø (2004) on todennut, taiteiden ja yritysten välinen suhde liittyi aikaisemmin hyväntekeväisyyteen ja sponsorointiin. Nykyään yritykset ovat kasvavassa määrin kiinnostuneita ottamaan mallia taiteista ja taiteellisista prosesseista ja myös tutkimaan asioita taiteen keinoin.

Tällä hetkellä TeaKin kehittämistiimi tutkii ja kehittää taidelähtöisen toiminnan ja taiteellisten interventioiden käyttöä työelämässä kahdessa laajassa hankkeessa. Kansallisessa TAIKA-hankkeessa on mallinnettu taidelähtöisten menetelmien käyttöön ottamista erilaissa työpaikoissa. Yhteiseurooppalaisessa EU:n kulttuuriohjelman rahoittamassa TAFI-hankkeessa tutkitaan puolestaan taiteellisia interventioita organisaatioihin tekevien taiteilijoiden erityisosaamista.

Taiteellisella interventiolla tarkoitetaan taiteilijan omilla työmenetelmillään organisaatioissa toteutettavia prosesseja, joilla tuetaan muutosta, vahvistetaan luovuutta ja innovaatiokyvykkyyttä, parannetaan työoloja tai kehitetään taitoja työyhteisössä. Tällaisia taidelähtöisiä palveluja yrityksille tarjoaa Suomessa muun muassa Teatterikorkeakoulun omistama Kokos Oy. Taiteellisista interventioista ja taiteen soveltavasta käytöstä työelämässä on tehty jonkin verran tutkimusta Suomessa ja ulkomailla. Teatterikorkeakoulun esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa valmistellaan tutkimushanketta liittyen taiteellisissa interventioissa tehtävään taiteeseen ja taiteellisissa prosesseissa oppimiseen. TeaK on myös mukana perustamassa yhteiseurooppalaista tutkimus- ja kehittämisalustaa taiteellisille interventioille.

Tulevaisuudessa yksittäiset tutkimukset ja tutkimusaihiot organisaatioihin suunnatuista taiteellisista interventioista ja taidelähtöisestä kehittämisestä on perusteltua koota monitieteiseksi ja -taiteiseksi useamman yliopiston yhteiseksi tutkimusohjelmaksi. Laajan tutkimusohjelman avulla eri tutkimusulottuvuudet saataisiin nykyistä paremmin huomioiduiksi ja alan tietopohjaa saataisiin kartutettua systemaattisesti.

Kai Lehikoinen
Kirjoittaja on yliopistonlehtori TeaKissa.