Yleinen historia
Jouhikko tai jouhikantele on jousella soitettava lyyrasoitin. Lyyran historia ulottuu tuhansien vuosien taakse itäiselle Välimerelle. Lyyransoittajista löytyy kuvia noin kolmen tuhannen vuoden takaa. Jousi on kehitettiin todennäköisesti Keski-Aasiassa ensimmäisellä vuosituhannella. Eurooppaan se kulkeutui islamilaisilta alueilta noin 1000-luvulla.
Lyyraa soitettiin keskiajalla Välimeren Ranskan rannikolta Karjalaan asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Näppäiltävää lyyraa alettiin mahdollisesti ensimmäiseksi soittaa jousella Brittein saarilla. Sieltä se kulkeutui Shetlannin ja Norjan kautta Ruotsiin ja edelleen Viroon ja Suomeen. Jousella soitettava lyyra säilyi pisimpään Savossa ja läntisessä Karjalassa sekä Viron länsirannikon saaristossa.
Vanhin jouhikkokuva Pohjolassa on Trondheimin tuomiokirkossa on 1300-luvun alusta oleva veistos, joka esittää jouhikkoa soittavaa miestä. Christian Jensønin 1646 sanakirjan mukaan talonpojat soittivat Norjassa jouhigiigaa (hårgie tai haargie).
Soitinta on kutsuttiin kirjallisuudessa pääasiassa jouhikanteleeksi vuoteen 1928 asti, jolloin A.O. Väisänen otti soittimesta käyttöön sen rajakarjalaisen nimityksen jouhikko. Soittimen kansanomaisia nimityksiä ovat olleet: jouh’kannel, jouhikko, jouhikas ja jouhikannel. ’Jouhi’ viittaa jouseen, jolla soitinta on soitettu. Erotukseksi jouhikanteleesta käytettiin sormin soitettavasta kanteleesta nimitystä sormikantele.
Muualla Euroopassa vastaavia jousella soitettavia lyyrasoittimia ovat olleet mm. crwth (Wales), gue (Shetland), rotte (Saksa). Viron hiiukannel ja Ruotsin talharpa ovat jouhikon lähimmät sukulaiset.
