KATJA AIKIONIEMI
1986 | Jyväskylä | kuvanveisto
Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut siitä minkä vuoksi ihmisillä on kautta aikojen ollut taipumus uskoa yliluonnollisiin asioihin. Uskontotieteilijät ovat todenneet yhdeksi keskeisimmäksi syyksi ainakin sen, että sopiva määrä intuitionvastaisuutta tekee muistiin paljon vahvemman muistijäljen kuin esimerkiksi jokin hyvin arkipäiväinen asia, jonka ilman minkäänlaista kyseenalaistamista hyväksyy todeksi.
Jos joku esimerkiksi kertoo kokemuksestaan, jossa painovoima on fyysisesti kadonnut hänen altaan ja hän on leijaillut hetkellisesti kaiken maallisen yläpuolella, tällaista kertomusta kohtaan herää automaattisesti epäilys. Mutta aivojen joutuessa työskentelemään hieman enemmän kertomuksen aiheuttaman epäilyksen vuoksi, kertomuksesta jää myös hieman vahvempi muisto.
Mutta jos kokemus olisikin ollut esimerkiksi unta, jokin epätavanomainen mielentila tai taiteen synnyttämä keinotekoinen illuusio, niin voisiko siitä saadun tiedon silloin ajatella olevan jotain todellista? Sehän olisi joka tapauksessa inhimillisen kokemuspiirimme sisällä, joten ehkä siitä saatu tieto vain vaatisi omanlaisen ymmärryksen taajuuden.
Kuvateksti:
Tulevaisuudessa olen ajatellut ottaa tällaisen tatuoinnin. Se on esittävä kuva ja myös tämänhetkisen mottoni visuaalinen muoto.