Suomalainen jouhikko
Jouhikon käytöstä Suomessa on tietoja vain Savosta ja Karjalasta. Jouhikkoa on käytetty tanssisoittimena ja laulun säestyksessä. Jouhikon ja kanteleen soittajat säestivät myös yhdessä tansseja. Haitarin tullessa Karjalaan 1840-luvulla sillä soitettiin aluksi samoja sävelmiä kuin kanteleilla.
Kaksikielinen jouhikko
Sävelmiin liittyvistä tansseista on hyvin vähän tietoja. Maanitukset ja ripatskat olivat luonteeltaan improvisoivia. Soittaja on soittanut niin kauan kuin tanssijat ovat tanssineet, ja improvisoinut kappalettaan niin pitkään kuin on ollut tarve. Tanssit saattoivat kestää tunti- jopa päiväkausia.
Maanituksia ja ripatskoja voi verrata kanteleella soitettuihin vastaaviin sävelmiin, joiden kanssa ne edustavat samanlaista sävelmaailmaa. Soittivathan sormi- ja jouhikanteleen soittajat yhdessä tansseja. Soitolle on ominaista jatkuva muuntelu, improvisointi. Usein muunnellaan kahden tahdin mittaista aihetta siten, että kappaleen lopussa on etäännytty jo kauaksi siitä aiheesta millä aloitettiin. Kappale on koottu itse asiassa monista pienistä teemoista, joita muunnellaan niin kauan kuin huvittaa.
