Jussi Kivi
Jussi Kivi (1959)
Metsän poika tahdoin olla
Samoilin kauan sitten jylhään kuusikkoon mutta se oli kadonnut. Vaelsin yhä kauemmas ja sielläkin oli tuho käynyt. Keikkui kerran heiluhäntä, makasi makeasti oravainen muttei keiku enää. Saloseudut kuin ohjuskeskityksen jäljiltä. Tilalle pantu taimet riviin kuten teuraskentälle taisteluun lähetettävät nuorukaiset, maa viilletty täyteen vakoja, korpipurot, norot, suot kuivattu ja tuho kiihtyi.
Tämän kun tiesin ja syvästi kokenut olin, päätin tehdä oman metsän kauas kavalasta maailmasta. Ikimetsän, Tapion arkaaisen aarnion, labyrintin vailla vertaa. Varjoisan pimentolan, jossa hiljaisuus on syvää kuin meren pohjassa. Maapohjan virkaa valitsin tekemään Finnfoam-eristyslevyn, hongat väänsin rautalangasta ja kuparikaapelista, niin että tyhmempikin ne tunnistaa, esikuvinani vuosisataiset petäjät ja vanhojen maalausten metsänsisus. Sammaleet vanhasta turkista leikkasin, muovista tekokunttaa ja kuusia tilasin postimyynnistä, montaa sorttia diversiteetin takia. Annoin tekolumen sataa salomaan ylle, tomusokerin tarttua oksistoihin. Se ei ollut ensi, vaan viime lumi.
Samoilin metsääni alkutalven hämärässä, kuutamoisina talviöinä ja kevään korvalla kamerani kanssa. Vaelsin yhä syvemmälle ajassa ja paikassa. Mittakaavat menettivät merkityksensä, pieni metsäni laajeni sisäsuunnassa. Onnekseni sain eksyä haaveillen ja vaeltaen monen monta kertaa. Sitä kokemusta todistavat myös nämä kuvat, joista katsoja voi toisinaan huomata, että aivan kuin eksynyt kohtaa omat jalanjälkensä, toistuvat samat näkymät muuntuneina kuin alati toinen toistaan seuraavat hetket, kuten uudistuva valo päivän ja yön kierrossa muuntuu kokemuksiemme myötä, kuin raikasta vettä pulppuava ylevän lähde siellä jossain tajuntamme kaukaisilla korpimailla.
Metsäni on pieni;12150 neliösenttimetriä. Paljon se ei ole. Ei riitä kiintokuutiometrit herättämään edes metsänraiskaajan himoa, siten on metsäni suojeltu. Mutta ei se riitä metsän elävillekään, ei menninkäisille. Kuvajaisena elää silti muistoissa, niin kauan kuin on joku, joka sen muistaa, suuri ja kesyttämätön.
Kuva: Jussi Kivi, Sarjasta metsän poika tahdoin olla, Atmospheric Black Metal Forest, 2019, digitaalinen valokuvatuloste