Tuomas A. Laitinen
Tuomas A. Laitinen (1976)
Haemocyanin, 2019
Haemocyanin on videoteos, joka on osa pääjalkaisia käsittelevää, monivuotista tutkimusprojektiani. Teos tarkastelee lajienvälistä kommunikaatiota spekulatiivisella otteella ja nostaa esiin erityisesti ihmisestä poikkeavia maailmassa olemisen tapoja. Sarja mustekaloille tehtyjä lasiveistoksia on teoksessa keskeisessä osassa. Veistokset on puhallettu vapaasti, ja ainoa niiden valmistuksessa noudatettu periaate oli se, että kaikkien niiden sisältämien onkaloiden piti olla avoimia, jotta mustekalat pystyisivät tutkimaan niitä. Teoksissa käytetty lasinpuhallustekniikka on erittäin vaativa, ja toisinaan jopa neljän ihmisen oli työskenneltävä samanaikaisesti lasimateriaalin parissa. Valmistusperiaatteen seurauksena syntyneet muodot muistuttavat jonkinlaista sisäelintä, ja ”lopullisen” muodon syntymiseen vaikuttavat niin painovoima, puhallettu ilma kuin lämpötilavaihtelut – joista viimeisimpänä veistoksen jäähdytysprosessi.
Teoksen taustalla on kysymys muuttuvasta kehosta sekä siitä, kuinka erilaiset kehotyypit suhtautuvat ympäristön paineisiin ja kerrostumiin. Mustekalan aivotoiminta on jakautunut sen kahdeksaan lonkeroon, ja eräät tutkijat ovat esittäneet, että yksittäiset lonkerot voivat mahdollisesti kommunikoida keskenään ilman, että mustekalan keskusaivot olisivat tästä tietoisia. Englannin kielen kiemurtelevaa liikettä tarkoittava sana tentacular kuvaa osuvasti niiden uteliaita liikkeitä. Kuten Donna Haraway toteaa kirjassaan Staying With the Trouble (2016) sana tentacular tulee latinan sanasta tentare, joka viittaa kokeiluun ja tunnusteluun. Tätä ajatusta myötäillen teos pyrkii muodostamaan tunnustelevia ja affektiivisia suhteita ja samastumispintaa tämän elämänmuodon kanssa.
Ennen kuin aloin työstää veistoksia, tarkkailin pitkään mustekalojen liikkeitä vuonna 2016. Tekemieni havaintojen pohjalta tämän teoskokonaisuuden moninaiset muodot alkoivat hiljalleen hahmottua. Sula, valuva lasi muistutti minua toisinaan mustekalan kehon liikkeistä. Kyseessä oli monimuotoinen muutos, jossa elävän olennon keho ja teosten materiaalit alkoivat yhdistyä erikoisin tavoin. Minulle itselleni tästä kehojen yhteensulautumisesta muodostui lähes myyttinen muodonmuutoksen ja metamorfoosin malli.
Yksi tämän tutkimusprojektin tuloksista on kuvakirjasintyyppi, joka syntyi tutkimukseni ja mustekalan käsien liikkeitä koskevien havaintojeni perusteella. Tämä kirjasintyyppi esiintyy eräissä Haemocyanin-videon kohtauksissa, joissa se toimii ehdotuksena ymmärtää kehon liikkeet spekulatiivisena ”kielenä”. Kirjasintyypistä valmistettiin myös sarja miniatyyrilasiesineitä.
Aloin työskennellä lasin parissa 2012 turhauduttuani yhä enemmän kameran kanssa tehtävään työhön sekä linssin esineellistävään ja ”ruutumaiseen” katseeseen. Tämän prosessin myötä aloin hioa itse linssejä, jotka päästivät valon kameran kennoon ennalta arvaamattomalla tavalla. Nämä olivat ensimmäisiä tekemiäni lasiteoksia, ja tämän prosessin kaikuja on mahdollista havaita tässäkin työssä, sillä lasi välittää ja voimistaa havainnon ja kehon kokeman muodonmuutoksen.
Kuva: Tuomas A. Laitinen, Haemocyanin, 2019, video, UHD, 08:03 min