Arkisto

Kuinka pieni on pieni?

Pääkirjoitus Rehtori ihmettelee kuinka pieni on pieni, että se perustelee itsensä pienuudella ja kuinka suuri on suuri, että se perustelee itsensä suuruudella. Taideyliopisto tuntuu Teatterikorkeakoulusta isolta eli on liian suuri ja pelottava. Taideyliopisto taas tuntuu Helsingin yliopistosta pieneltä sekin, eli on liian pieni yliopistoksi.

Jos Islantiin perustettaisiin taidealan yliopistoja vuonna nolla, niin miten tekisit sen? Sano heti ja intuitiivisesti! Islantiin teatterialan yliopisto, tanssialan yliopisto, musiikin yliopisto, kuvataiteen yliopisto, elokuvan yliopisto ja sirkusalan yliopisto! Vaiko yksi Reykjavikin taideyliopisto? Veikkaan, että yksi, koska Islanti on niin pieni. Suomi on suuri.

Omaa pienuuttaan ei havaitse, ellei vertailukohteena ole jotakin suurempaa. Kun maailmaan kurkkaa, huomaa olevansa pieni, pieni ihminen, mutta pieni on Helsinkikin. Kun kävin Pietarissa ensimmäisen kerran, varsinaisesti (oikeasta ekasta kerrasta en muista paljon mitään, paitsi että join liikaa ja hotellihuoneestani varastettiin yöllä Elisabeth Ardenin kosmetiikkaa), tajusin kuinka mitättömän pieni Suomi on. Sama käy mielessä maailmalla muutenkin. Luullaanko me olevamme maailman napa, vaikka olemme näin pieni, täälläkö maailman huippuyliopistot?

Yhtenä päivänä vierailin maailman äärillä, Skotlannissa – Dundeen yliopiston verkkosivuilla. Löysin international officen sivut. Siellä oli maapallon kuva ja linkki ”information tailored to your home country”. Klikkasin kohdan Finland. Sivulla oli Suomen lipun kuva ja tekstiä:

”Dundeen yliopisto sijaitsee Tay-joen rannalla Itä-Skotlannissa viiden minuutin matkan päässä Skotlannin neljänneksi suurimman kaupungin Dundeen keskustasta. Yliopistossa on noin 18 000 opiskelijaa ja 3 000 henkilökunnan jäsentä. Dundeen yliopisto luottaa akateemisten traditioiden sekä modernien kurssien ja ohjelmien yhdistelmään. Pyrimme tarjoamaan laadukkainta mahdollista opetusta ja tutkimusta. Tervetuloa Dundeen yliopistoon!”

No voi helevetti, ja mekö ollaan kansainvälinen yliopisto! Suomi, Helsinki ja taideyliopisto suhteutui taas hiukan. Teatterikorkeakoulu on kyllä mini, vaikka nauttii Baltian ja Pohjoismaiden suurimman esittävien taiteiden yliopiston statuksesta. Siksi taideyliopisto tuntuu liian isolta, koska mehän ollaan jo iso.

Kuinkahan moni Helsingin yliopiston opiskelija tai professori valittaa sitä, että on se niin väärin olla liian isossa yliopistossa! Olisi paljon kivempaa olla pienessä ja intiimissä yliopistossa kuten Teatterikorkeakoulu. On totta, että meillä on aika kivaa täällä TeaKissa, mutta en tiedä minne se häviäisi Taideyliopistossa. Ehkä tulee ruma, kalju rehtori, joka pamputtaa byrokratialla, elinkeinoelämän karmivalla pahuudella ja (suur)pääomalla päähän meitä luovia ja kriittisiä taiteilijoita.

Oma yhteisö muodostuu aina ruumiillisten reunaehtojen mukaan. Ihminen ei voi olla isommassa kokonaisuudessa kuin ruumiinsa, viime kädessä. Siihen riittää muutama neliö. Isompi organisaatio on siis abstraktio mielessä, niin kuin aikanaan kansallisvaltiotkin.

Yliopistokentällä rymisee samaan tapaan kuin kuntasektorilla. Kärrypolkuja ei enää ole, kunnanjohtajat benchmarkkaavat Bilbaota ja kyläyhteisöön tulee puolisoita Thaimaasta asti. Opetusministeriö ei enää ole yliopistojen hallintovirasto, yliopistot voivat itse rekrytoida professorinsa, vaikka Jenkeistä, yliopistot käyttävät yhteistä infraa venäläisten kanssa – Venäjällä.

Maapallo on iso. Ollaan osa sitä, pienenä isona tai isona, pienenä sen sisällä.