Artikkelit

Ruumiin kielellä performoinnin pakko?

Esiintymiskykyä on aiemmin pidetty lähinnä esittävien taiteiden ammattilaisten taitona. Esiintymistaitojen merkitys on kuitenkin kasvanut työelämässä. Onko nykyään jopa pakko "performoida itseään", jotta saisi työtä tai työpaikka pysyisi. Onko performointi työntekijöille jotakin vierasperäisen vastenmielistä?

Performointi lienee kokonaisvaltaista esittämistä tai esiintymistä - muuta tapaahan ei juuri ole kuin esiintyä ruumiillisesti ja ruumiillisena. Etenkin teatterin ja tanssin ammattipiireissä esittäminen-sana (performing) kuvaa usein todempaa esillä ja katseen kohteena olemisen tapaa kuin esimerkiksi näytteleminen-sana. "Performointi" kuulostaa sen sijaan pakonomaiselta toiminnalta jonkin aidomman toiminnan jäädessä piiloon. Vierasperäiset termit ovat usein joko osuvan muodikkaita ja todempia tai vierasperäisen vaarallisia tunkeutujia.

Tutkija Jaana Parviainen tulkitsee blogissaan Finnairin Bollywood- hittivideota otsikolla 'Performatiivisuuden pakko palvelutyössä'. Näin siitä huolimatta, että idea ja video syntyi työntekijöiden omaehtoisesta tempauksesta. Parviainen liittää performatiivisuuteen teeskentelyn ja alitajuisen pakon elementin. Performaatio on erityisen paheksuttavaa, koska tekijöiden työnantajana on iso, globaaleissa haasteissa painiva yritys. Performaatio kuulostaa suorastaan työnantajan penetraatiolta työntekijöiden tosi minään. Parviaisen tavoitteena on kuitenkin pohtia laajemmin sitä, onko maailma menossa oikeaan suuntaan, kun työnantajat vaativat työntekijöiltä yhä enemmän esiintymiskykyä. Hän kysyy, "missä määrin joidenkin ihmisten pysyvää syrjäytymistä työmarkkinoilta voidaan selittää kyvyttömyytenä tai haluttomuutena performoida itseään työnantajien näkökulmasta oikealla tavalla." Hyvä, mutta ikiaikainen kysymys.

Yhtä hyvä kysymys on, missä määrin jokaisen ihmisen elämä on yhtä performointia, joka syntyy oppimisesta, milloin kenenkin manipuloimana ja joka paljastuu eri aikakausina ja eri paikoissa eri tavoin. Käsitys siitä, mitä hyvä palvelu- ja esiintymiskyky on, muuttuu ajan myötä. 1970-luvulla vaadittiin erilaista palvelu- ja esiintymiskykyä kuin 1870-luvulla, jolloin palvelustytön piti varmaankin tuijotella kengänkärkiään. Työnantajat ovat aina vaatineet työntekijöiltä ajanmukaista käytöstä. Eikö myös tutkija performoi alitajuisesti tutkijaa kirjoittamalla älykkäitä ja kriittisiä tekstejä (englanniksi) työnantajayliopiston paineistamana – muuten ei ura urkene?

Parviaista myötäillen, esiintyminen on monelle paineista ja vaikeaa. Vaikeaa se on etenkin suomalaiselle, jonka avoimuus on jonkun muukalaisen mukaan sitä, että suomalainen nostaa katseensa kengänkärjistään kanssaihmisen kengänkärkiin.

Finnair toden totta toivoo, että lentohenkilökunta pistää persoonaa peliin entistä enemmän, jotta yrityksen kilpailukyky ja työpaikat säilyisivät. Mutta persoonan pistämisen peliin voi tulkita monin tavoin. Sehän voisi tarkoittaa vaikka sitä, että jonkun stuertin persoona oikeasti tykkää julmistella ja töksäytellä asiakkaille Ruonansuun tyyliin. Kun stuertti sitten pistäisi tosi persoonansa peliin, asiakkaalle jäisi aito Aeroflot-elämys, jonka ansiosta Finnair erottautuu. Julmisteleva lentoemäntä olisi elämys – mutta kuinka monelle?

Vakavasti puhuen, esiintymiskykyä voi kehittää rakentavasti, eikä se välttämättä tarkoita metelöivää teeskentelyä. TeaKissa esiintymistaitoja harjoitelleet myyntitykit ovat huoahtaneet, että oli helpottavaa huomata, että esiintymistaito ei tarkoitakaan mitään tiettyä, ulkoapäin syötettyä tapaa.

Teatterikorkeakoulu on perustanut Kokos Oy-nimisen yhteiskunnallisen yrityksen, joka voi auttaa mm. esiintymispelkoisia ja se tarjoaa esiintymiskoulutusta myös yrityksille. Teatterikorkeakoulussa voi myös perehtyä performance studies -oppiaineen saloihin.