Nicolo Vaccajn elämästä

1790

Syntyi yöllä, maaliskuussa Tolentinon kaupungissa Rooman koillispuolella.
Isä oli lääkäri ja kotoisin Toscanasta. Äiti oli kotoisin Frosinonesta.
Nicolo oli kolmesta pojasta nuorin

1797-1806

Perhe muutti Pesaroon, Rossinin syntymäkaupunkiin.
Nicolo osoitti varhain kiinnostusta kirjallisuuteen, mm. Metastasion teoksiin.
Kirjoitti jo teinivuosina omia näytelmiään runomittaan.
Oli musiikillisesti lahjakas ja alkoi säveltää.

1807-1810

Vaccaj joutui valitsemaan lähteekö opiskelemaan lääkäriksi vai lakimieheksi.
Sai lopulta luvan isältään opiskella musiikkia.
Kävi oopperassa ja kirkkokonserteissa niin usein kuin mahdollista ja kuuli sellaisten säveltäjien teoksia kuin Cimarosa, Farinelli, Paisiello, Pergolesi ja Zingarelli.
Opiskeli täysipäiväisesti Accademia di Santa Ceciliassa Roomassa lempiaineinaan laulu ja säveltämiseen tarvittava kontrapunkti

1811-1814

Päätti opiskelun arvosanalla diploma di maestro.
Täydensi opintojaan Giovanni Paisiellon johdolla Napolissa melkein kolme vuotta ja sai perusteellisen tuntuman erilaisista äänityypeistä ja laulutaidosta. (Paisiello arvosti suuresti Metastasion librettoja ja ylisti runoilijaa oppilaalle.)
Sai tilauksen oopperaan I Solitari di Scozia (Skotlannin erakot) ja 40 päivää työskentelyaikaa.

Vaccajsta laulajana kertoo Alessandro Biaggi:

"Vaccajlla ei ollut luonnostaan mikään kaunis ääni, mutta hän lauloi niin täydellisellä tavalla, että oli puhdasta mielihyvää kuunnella häntä. Äänenmuodostus oli selvää ja pakotonta, ääni oli kiinteä ja erinomainen, hengitys oli rauhallinen ja huomaamaton. Legato oli oikeanlainen, samoin hänen portamentonsa, joka ei laahannut. Hän oli kehittänyt ohentamisen täydelliseksi. Hänen fraseerauksensa olivat yhtä hiottuja kuin hänen ääntämisensä olivat selkeitä. Hän ei koskaan syyllistynyt liiallisuuteen tai teennäisyyteen. Näistä tuli tyyli, joka oli voimakas, puhdas ja klassillinen, sekä korostuksia täynnä elämää, väriä ja ilmaisua. Vaccajn laulu kävi yksiin antiikin kreikan filosofien määritelmän kanssa: sielun nautinto."

1815

Sai menestystä oopperan ensiesityksessä.
Johti esityksen omasta teoksestaan Tantum ergo Marian taivaaseen astumisen päivänä.

1816-22

Matkusti Paisiellon neuvosta Venetsiaan, jossa yleisöä kiinnosti kuitenkin vain Rossinin musiikki.
Alkoi antaa laulutunteja päästäkseen pyytämästä isältään rahaa.

Vaccajsta laulajana ja laulunopettajana sanoi myöhemmin hänen poikansa Giulio Vaccaj:

"Venetsiassa oltiin hyvin tietoisia siitä, että hän laulaa erinomaisen hyvin, vaikka hänellä ei ollutkaan moitteeton ääni. Siis on perusteltua uskoa, että venetsialaisista oli itsestään selvää, että hänestä saadaan laulunopettaja, sen jälkeen kun olivat kuulleet hänen laulavan. Ennen pitkää oli hän hyvin taitava opettamaan ja hänen oivallinen laulukoulunsa soi hänelle kauan suurta ja pysyväistä kunnioitusta. Kun Rossini 1851 kirjoitti markiisi Antaldi i Pesarolle Vaccajsta säveltäjänä lisäsi hän, että tämä 'teki itsestään yhtä suuren nimen opettajana. Syvällisellä tiedollaan ihmisäänen fysiologiasta ei hän särkenyt taidelajin rajoja, vaan opetti oppilailleen menetelmän, joka sai heidät laulamaan sellaisella tavalla, että kuuli sielun.'”

Tuli muotiin laulunopettajana.
Ei ollut taitava vain omalla taiteenalallaan, vaan oli Giulion mukaan myös sivistynyt, välitön ja ystävällinen.
Alkoi kaivata vaihtelua viiden Venetsiassa vietetyn vuoden jälkeen.
Hyväksyi kutsun Triesteen musiikinopettajaksi.
Sai yllin kyllin oppilaita ja viihtyi erinomaisesti.
Rakastui kiihkeästi oppilaaseen nimeltä Anna Corradini.
Matkusteli Euroopassa. Wien oli yksi kohteista.

1823-24

Jätti Triesten, koska rakas Anna pääsi Milanon konservatorioon
Koetti lyödä itsensä läpi oopperasäveltäjänä ja nyt paremmalla menestyksellä.
Onnistui molemmissa oopperoissaan Pietro il Grande (Pietari Suuri) ja La pastorella feudataria (Paimentyttö linnanrouvana) saamaan suosiota.

1825-28

Sai tilauksen Napolin Teatro San Caro -oopperasta, jossa ensiesitettiin Zadig ed Astartea (Zadig ja Astartea). Zadigin osassa esiintyi Anna.
Kirjoitti Annalle myös Romeon osan oopperaan Giuletta e Romeo (Julia ja Romeo), joka ensiesitettiin Milanossa ja josta tuli hänen suurin oopperamenestyksensä Italiassa ja muualla Euroopassa.

1829

Väsyi kirjoittamaan arvaamattomille italialaisille näyttämöille ja jätti maan koettaakseen onneaan Pariisissa, jossa oli jo saavuttanut nimeä oopperoillaan.

1830

Vallankumous esti toiveen koota loistelias ensemble Théatre Italieniin. Mukaan olisi kuulunut mm. Lablache, Maria Malibran, Giuditta Pasta, Henriette Sontag ja Tamburini.

1831

Matkusti kesän alussa Lontooseen ja sai pian niin paljon oppilaita että päätti jäädä pidemmäksi aikaa.
Oivalsi kuinka hedelmällistä olisi säveltää sarja lauluharjoituksia, joissa laulusääntöjen vaikeuksia ja kuivuutta lievennettäisiin sopivalla melodialla. Näistä ajatuksista syntyi myöhemmin Metodo pratico.

1832

Sai ilon nähdä Giulietta e Romeo -oopperansa King's Theatressa. Vaikka myös Bellini oli kirjoittanut samasta teemasta oopperan, Vaccajn loppunäytöstä pidettiin parempana. (Bolognassa Bellinin ooppera lopetettiinkin Vaccajn hautakohtauksella. Idea tuli luultavasti Rossinilta ja sopi niin hyvin, että tätä käytäntöä jatkettiin monia vuosia.)

Kirjeessä hyvälle ystävälleen Francesco Bennatille Vaccaj kertoi ajatuksestaan uudesta laulukoulusta näin:

"Tarkoitusperäni esillä olevasta käytännöllisestä menetelmästä arvelen selkeästi lausuneeni lyhyesti johdannossa. Palvellakseni suurta joukkoa erilaisia ääniä, olen pakosta pidättäytynyt äänialaan, joka useimmilla on. Eräs laulutaiteen tärkeimmistä vaikeuksista on kuinka yhdistää äänen molemmat rekisterit, jos yhdistyminen ei ole luonnollinen.

Jos opettaja kieltäisi sitä, joka laulaa huviksensa, laulamasta lauluja siihen asti kunnes hän on saavuttanut täydellisen rekisteritasapainon, asianomainen olisi sillä välin menettänyt halun, ennen kuin hän oli edes aloittanut opintoja.

Siksi on paljon parempi, että jäsennellään nämä kepeämmällä ja miellyttävällä tavalla. (Se, joka on luonnostaan varustettu edellä mainitulla lahjalla voi käyttää niitä sääntöjä, jotka minä esittelen yli koko hänen äänensä laajuuden.)

Useimmat laulukoulut ovat todellakin koostuneet samoista harjoituksista erilaatuisille äänille. Skaalojen ja muiden juoksutusten jälkeen, siellä toinen muistuttaa toistaan, tulee joukko säveltapailuharjoituksia, siellä laulutaiteen kaikki koristelut ovat hyppyjä ja eivät eroa toinen toisestaan.

Minä arvelen, että sellainen eroavaisuus on välttämätön juuri siksi, että kaikilla ei ole samoja edellytyksiä. Siitä syystä pitää jokaisen luottaa oppitunteihin, jotka ovat raamien sisällä jokaisen mahdollisuutena. Nähtävänä olevista esimerkeistä voidaan edelleen nähdä, että välistä riittää yhdellä ainoalla koristeella olla mieliksi. Helpottaakseni ulkomaalaisia jakamaan tavuja kun lauletaan, ajattelin näyttää kuinka yhdistetään ne toisella tavalla kuin mitä italiankielen opettaja puheessa opettaa. Olen /nimittäin/ huomannut, että ulkomaalaiset panee erikoisesti painon laulaessaan tekstissä samalla tavalla kuin he lausuvat sen heidän kielenopettajansa. Mitä merkitsee vaikeus lausua sinänsä esimerkiksi sana tutto, voidaanhan se oppia vain matkimalla opettajaa. Siksi en ole tehnyt mitään ääntämisen sanakirjaa. Tämä on lyhykäisyydessään syy sille, että en ollut seikkaperäisempi viidessätoista oppitunnissa Metodo praticossa."

Myöhemmin kirjeessään Vaccaj kertoo aikomuksestaan täydentää laulukoulua yhdellä teoreettisemmalla osalla, jossa pitäisi käsitellä mm. eri äänityyppejä. Hän toivoi myös siinä voivansa osoittaa kuinka teoria ja käytäntö yhdistetään parhaalla tavalla. Valitettavasti tämä idea ei koskaan toteutunut.

1833

Sai Metodo praticon käsikirjoituksen valmiiksi jätti painettavaksi.
Halusi nähdä Skotlannin ja Irlannin. Sai oppilaita Edinburghista ja Dublinista.
Suunnitteli Händel-festivaalin jälkeen paluuta Italiaan.

1834

Lähti Italiaan nopeasti isän kuoleman takia.

1835-36

Meni naimisiin entisen oppilaansa Giulia Puppatin kanssa
Kirjoitti kolme oopperaa, joista Giovanna Gray nimiroolissaan Maria Malibran sai suuren menestyksen.
Antoi painaa liitteen laulukouluunsa (12 lauluharjoitusta ja 25 kadenssia) uudella Englannin matkallaan.

1837-43

Asettui asumaan Milanoon nuoren perheensä kanssa ja sävelsi yhdessä säveltäjien Coppola, Donizetti, Mercandante ja Pacini kanssa surukantaatin Malibranin muistolle.

1844

Toimi mm. sensorina Milanon konservatoriossa, mutta muutti takaisin Pesaroon.

1845-46

Kirjoitti oopperan Virginia Rooman Teatro Apollolle. Teoksesta tuli Giulio Vaccajn mukaan jakamaton menestys.
Kehitti mm. Rooman konservatoriota

1847

Johti muutamaa omaa kirkkoteostaan Tolentinossa .

1848

Terveys alkoi horjua ja elokuun kuudentena hän kuoli Pesarossa vaimon, kolmen lapsen ja monien ystävien suremana.

Lähde
Forshufvud, G. 1994. Con lieve fiato. Lärarhandledning till Nicola Vaccajs Metodo pratico. Göteborgs universitetet.