Kuvankevät

Eilen vein Kuvataiteen Maisterin opinnäytteeni kirjallisen osuuden sidottavaksi kirjansitoja Jokiselle. 48 sivua ja kovat kannet punaisella sametilla, oh! Tuon yhden kappaleen luettavaksi teokseni yhteyteen lauantaina.

Where Troubles Melt Like Lemon Drops koostuu nyt yhdeksästä kiilakehyksiin pingotetusta maalauksesta ja yhdestä valokehästä lattialla. Tila elää luonnonvalon ehdoilla. Hämärimpinä hetkinä valospotti nousee esille. Auringonpaisteessa maalaukset saavat kirkkaan valaistuksen. Valokehä lattialla on paikka poissaolevalle. Valokehä voi olla myös katsojan paikka.

Tämä teos on näyttämö maalaukselle.

4.5.2009

Where Troubles Melt Like Lemon Drops

Kannan isäni Tapanin kanssa maalaukset näyttelytilaansa. Tulee hetki, jolloin minun täytyy kääntää kuvapuolet esiin ja minua pelottaa. Ihmiset kulkevat ohi ja onnittelevat, mutta vielä kotonakin olen hermostunut. Juoksen yömyöhällä tarkistamaan onko silikoni kuivunut ja katsomaan miltä kaikki näyttää. "Where Troubles Melt Like Lemon Drops" on paikoillaan.

Työhuonevierailulla Lise Nelleman 28.4.2009

On jo tiistai ja maanantaina aloitan teokseni ripustamisen paikoilleen Kuvataideakatemian aulaan. Olen käyttänyt liikaa pellavaöljyä ja maalaukseni kuivuvat hitaasti. Vaaleanpinkki spray-maali on väärällä puolella kaupunkia. Lise Nelleman saapuu viisaana ja rauhallisena. Keskustelemme värin merkityksestä, näyttämöllisyydestä ja teokseni valaisusta. Tarvitsen spotti-valoja teokseni valaisemiseen. Minun on kokeiltava kuinka erilaiset valaisutavat toimivat. Tarvitsen myös mustaa ja väritöntä silikonimassaa jolla kiinnitän maalaukset yläreunoistaan viistoon metallikattoon. Kaikki maalaukseni tulevat seisomaan lattialla. Jokin yllätys on varmasti vielä tulossa.

Työhuonevierailulla Guillaume Paris 20.4.2009

Guillaume saapuu Jussin kanssa etuajassa ja on hyväntuulinen ja innostunut. Hän kysyy monta hyvää kysymystä, kuten "Mitä verhot, naiset, tytöt, vaaleanpunainen ja maalausten jakaantuminen kahtia installaatiossa tarkoittavat?" ja "Mitä mieltä olet Tracey  Eministä?" Jälkimmäiseen on helppo vastata, sanon: "Pidän koko paketista." Keskustelemme maalauksen jäljestä ja siitä kuinka hänenkin mielestään luonnosmainen maalausjälkeni on kiinnostavampi rinnastettuna joihinkin harkittuihin ja tarkkoihin yksityiskohtiin kuin joidenkin yksittäisten maalausteni kauttaaltaan tarkka kuva-alan käsittely. Muistaakseni joku muu oli hiljattain juuri vastakkaista mieltä. Guillaume keskittyy ripustussuunnitelmaani ja antaa hyviä ehdotuksia. Hiukein on kiskoilla liikkuvat maalaukset. Mietimme kiskoilla liikkuvia maalauksiani myöhemmin Pasi Rauhalan kanssa.

Työhuonevierailulla Jussi Niva 17.4.2009

Perjantaina olen pohjustamassa vielä yhtä, yhdeksättä kangasta maalausinstallaatiotani varten kun Jussi saapuu yllättäen opetuskäynnille. Parasta Kuvataideakatemian työhuoneyhteisössä on se kuinka kesken työn pääsee antautumaan kiinnostavaan keskusteluun ja yhtä vaivattomasti taas pääsee jatkamaan työskentelyään. Mielestäni opiskelu on edelleen luksusta.

Tarjan neuvomat viuhkasiveltimet sopivat työskentelytapaani. Saatan onnistua tuomaan maalausteni kieleen vastakohtaisuuksia lisäämällä siveltimien, rättien ja spray-maalin jälkien joukkoon jäljen joka on häivytetty näkyvistä.

Työhuonevierailulla Riiko Sakkinen 31.3.2009

 

Ensimmäiseksi Riiko kiinnittää huomiota siihen että teoksestani on tulossa monumentaalinen. Riiko kysyy mistä teokseni kertoo. Vastaan ja hän sanoo että minun on osattava kertoa se selkeästi. Vaikka en halua julistaa yksiselitteisesti mistä teos kertoo tiedän kuitenkin että Riiko on oikeassa. Olen tietoinen taipumuksestani välttää puhumasta tai kirjoittamasta yksiä totuuksia.

 

Riiko esittää joitakin väittämiä ja kysyy joitakin kysymyksiä ja muotoilee sitten: ”Teoksesi nimi siis voisi olla esimerkiksi että Annetaan tyttöjen olla tyttöjä ja naisten olla naisia, eivätkä he tarvitse ketään suojelemaan heitä.” Riiko on sitä mieltä että näin katsoja saisi avaimet käteensä teokseni nimen muodossa. Sanon vierastavani suoraa feminismiä mutta Riiko vastaa että ei kai minulla voi olla mitään postfeministiksi julistautumista vastaan. Riiko on taas oikeassa.

 

Sunnuntai-aamuna 29.3. kannoimme osin keskeneräiset maalaukseni tilaan. Matti arvelee että katsoja hakeutuu teoksen keskikohdan paikkeille katsomaan maalausten luomaa tilaa ja esitystä. Aulan poikki kulkeva näkee teoksen eri pisteistä. Arvelen rikkovani symmetrian lopullisessa ripustuksessa.

Työhuonevierailulla Tarja  Pitkänen-Walter 24.3.2009

 

Tarja kiinnittää huomiota siihen kuinka teokseni muodostavien maalausten väriskaala ei muutu, vaikka niiden sijoittelu tilaan saattaisi antaa aihetta muutokseen. Maalaukseni eivät siis luo väriperspektiiviä eivätkä myöskään maalausteni kuva-aiheet katoa lähestyttäessä tilan ns. pakopistettä. Pohdimme kuva-aiheen säilymisen ja katoamisen tematiikkaa ja merkitystä. Kerron kuinka maalasin tammikuussa viitteellisiä buttojen pakaroita ja pilviä maalausteni punaisten verhojen väliin, mutta kuinka lopulta maalasin niiden yli palaten määritellympiin kuva-aiheisiin. Tarja muistuttaa minua tumman tilan viistoon kattoon muodostuvista heijastumista, ja lupaan itselleni heti ensimmäisen mahdollisuuden tultua kantaa kaikki maalaukseni tilaan. Useimmiten rakentaessani maalauksistani kokonaisuutta tapahtuu niin että viimeisellä ja ratkaisevalla hetkellä ajatuksessani tapahtuu tarkemmin ennakoimaton käänne. Olen oppinut luottamaan siihen että ratkaisu syntyy silloin kun oikeastaan ei olisi enää aikaa suurille muutoksille.

 

Työhuonevierailulla Shahin Afrassiabi 13.3.2009

Kävin hyvän keskustelun Shahin Afrassiabin kanssa. Keskustelimme teokseni narratiivisuudesta ja sen suhteesta teosnimeen. Pakopiste / Vanishing Point jää työnimeksi. Nimesin teokseni eilen lauseella "Where troubles melt like lemon drops".

Nimeäminen vaikuttaa olevan oleellinen osa työprosessia, huomasin juuri että Pasi Rauhala on kirjoittanut blogiinsa myös ajatuksiaan teoksensa nimestä.

Tänään oli hyvä päivä maalata, vaaleanpunainen sekoittui kuin kerma. 20.3.09

Maalausinstallaationi nimeksi tulee Pakopiste. Olen suunnitellut sen Kuvataideakatemian aulan tummaan tilaan, jossa lattia ja viisto katto näyttävät muodostavan jonkinlaisen horisontaalisen kuilun tai kidan. Kyseinen tila on kiinnostanut minua ensinäkemältä. Olen rakentanut suunnittelutyötäni varten pienoismallin ja tehnyt muutamia maalauksia, mallinnoksia ja luonnoksia teoksesta. Liitän tähän oheen suunnitelmakuvan ja kuvan työhuoneeltani.