Kuvankevät

Vihdoin sain valmiiksi myös making of videon installaation rakentamisesta galleriaan. Tässä se nyt tulee. Viisi päivää ja 40 työtuntia tiivistettynä vajaaseen minuuttiin! Olkaa hyvät!

Adobe Flash Player not installed or older than 9.0.115!

Tässä muutama lupaamani kuva avajaisista: 

 Avajaisten yksi innokkaimmista oli tietenkin poikani Eino. Kuvassa isin kukat kädessään.

 

 Joitakin pimeä tila ja kuivaajat inspiroivat hellyyden osoituksiin. 

 

 Tästä kuvasta näkee hyvin teoksen dramaattisen valaistuksen.  

Avajaiset olivat toissapäivänä. Eilinen meni niistä toipumiseen. Siirsin ajatuksia myös jo seuraaviin projekteihin. Tänään olen valvomassa näyttelyä ja kokoan itseni ja ajatukseni vielä kertaalleen ja omistaudun Puhalluksen analysointiin. Tarkoitukseni on kirjoittaa tänään lopputyöni kirjallinen osa täällä valmiiksi. Sainkin sen heti aamulla jo hyvin liikkeelle, mutta sitten ajatus hetkeksi herpaantui, joten nyt kirjoitan välissä tämän tekstin. 

Palataanpa vielä hetkeksi avajaisiin. Ne menivät osaltani oikein hyvin ja palaute oli hämmentyneen uteliasta mutta innostunutta. Katsojat poistuivat tilasta joko hyvin turhautuneina tai ääneen nauraen. Harvassa olivat ne joille teos oli täysin yhdentekevä. Mutta niitäkin tottakai joukossa oli. Useimmiten puhaltimet koettiin päälle hyökkääviksi lokeiksi tai avaruuden äärettömyydessä lipuviksi aluksiksi. Mielenkiintoista oli kuulla ihmisten reaktioita ennen ja jälkeen teoksen sisään astumista. Huomasin kuinka kokemus muutti tapaa nähdä asiat. 

Lisään vielä tänään tai viimeistään huomenna muutamia kuvia avajaisista ja teoksesta. Nyt on aika ruokatauon. 

Huomenna avajaiset on tähän aikaan jo ohi. Näyttääköhän maailma sitten toiselta? Tänään huomasin itsessäni pieniä viimehetken paniikkioireita. Tein koodiin muutaman aika ison muutoksen, vain testatakseni toimisiko teos vieläkin paremmin. Luovutin lopulta. Kaikkea voi hioa ikuisesti ja jossain vaiheessa muutokset alkaa olemaan kuitenkin jo niin pieniä, että niitä ei kukaan pysty erottamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen päivän saldoon. Vajaat viisi tuntia tuli tänään säädettyä siis lähinnä tuota koodia ja pikkasen siivosinkin. Joskin imuri on sen verran mukava, että puskee toisesta päästä kaiken ulos minkä toisesta imee. Piti siis peruuttaa. Näin sain roskat siirrettyä imurin avulla seinänviereen verhon taakse piiloon. Katsotaan josko huomenna saisin paremman imurin käyttöön ja tilan oikeasti siistiin kuntoon ennen avajaisia. 

Nyt en osaa enää muuta kirjoittaa. Pää haluaa ruokaa ja jalat lepoa. Tulkaa siis huomenna kaikki koulun gallerialle (Kasarmikatu 44) klo 16-18! Nähdään siellä! 

Vihdoin jälleen kotona. Pitkäksi äityi se tämäkin päivä. 10 tuntia meni tänään gallerialla ja kaikkiin säätöihin. Päivän sana oli messumatto. Sitä metsästettiin kissojen ja oravien ja pupujenkin kanssa. Reilun kymmenen puhelinsoiton jälkeen löytyi paikka, josta sitä sai heti varastosta sen kun hakee vaan. Paikka oli Stopteltat Orimattilassa. Onneksi Eero ystävällisesti suostui hypätä pakuun ja hurauttaa sinne hakureissulle. Kiitos siitä! Ilta menikin sitten maton kanssa askarrellessa. Totesin, että ensi kerralla osaan senkin homman paremmin. Nyt jäi muutamia ryppyjä ja pieni rako mattojen väliin, josta teippi kiiltelee. Sen siitä saa. Teosbudjettini oli jo ennen mattoa ylittynyt ja nyt se pompsahti taas satasella ylöspäin. Toisaalta pidän tarkkaa kirjaa menoistani, mutta toisaalta taiteen kohdalla niitä ei voi välttää ja yllätyksiä tulee aina, joista syntyy vielä lisämenoja. Sellaista elämä on. Onneksi maitolitra sentään maksaa kaupassa yleensä samanverran. Vaikka kallistahan sekin on.

Tänään sain myös valot aika hyvin kohdalleen. Hitusen käytävästä Ellan työstä valoa vuotaa huoneeseeni, joten voi olla että verhoja joutuu pitämään kiinni. Minkä olisin halunnut välttää. Mutta katotaan sitä sitten huomenna kun noi muiden valoasiat varmistuvat. Itelleni jäi huomiselle lähinnä viimeistelyä ohjelman parissa ja ohjeiden kirjoittaminen valvojille sekä tieto miten toimia ongelmatilanteessa. Eli toivottavasti ei mene montaa tuntia.  

Ainiin, jos ihmettelette miksen ole laittanut ripustusvaiheesta kuvia tänne, niin siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että en halua näyttää teille työtäni melkein valmiina vaan haluan, että jokainen voi kokea sen ensimmäistä kertaa livenä ilman tietoa siitä miltä se nyt sitten tarkalleen näyttää. Jos näyttäisin rakennusvaiheen kuvat, joissa näkyy kaikki johtoviidakko ja sälät, niin se voisi viedä hohtoa valmiilta työltä. Toinen syy on se, että olen virittänyt kamerani gallerian nurkkaan ottamaan epäsäännöllisesti kuvia työskentelystäni täällä. Näistä kuvista teen sitten pienen videon lopuksi, jossa näkyy koko teoksen synty alusta loppuun galleriassa. Sen julkaisen kyllä sitten aikanaan näyttelyn kuluessa tällä paikalla. Jos se yhtään näyttää siltä miltä sen kuvittelen näyttävän.

Eilinen venähti sen verrran pitkälle yöhön, että jäi blogit kirjoittamatta. Tässä tuleekin sitten pieni selvitys kahdelta päivältä. Tämä on myös ensimmäinen postaus, jonka kirjoitan suoraan galleriasta samalta koneelta, jolta installaationi pyörii tuossa vieressä! Eli täällä alkaa näyttää siis jo aika hyvältä. Kuivaajat on katossa ja johdot on vedetty paikoilleen. Kaikki siis periaatteessa toimii. Vielä on pientä hienosäätöä ohjelman kanssa, jotta vältettäisiin ikiliikkuja efekti. Nyt vielä puhaltimet käynnistyvät osin omasta liikkeestään, joten ikiliikkujan lisäksi täällä on valloillaan lumipallo efekti. Yksi käynnistyy ja villitsee toisen ja se kolmannen kohta kaikilla on tukka föönattu! Onneksi loin koodiin paniikkinappulan jo aika alkuvaiheessa näitä tilanteita varten...

Eilinen meni siis kokonaan johtoja rakennellessa. 20 eri mittaista jatkojohtoa piti vetää kattoon ja kiinnittää piiloon. Siinä olikin yllättävän suuri urakka, mutta selvisin siitä silti nopeammin kuin pelkäsin. Eilen ohjelmassa nimittäin oli myös yhdet häät, joten koko iltaa ei ollut aikaa johtojen kanssa viettää. Piti käydä vähän juhlimassakin välillä! Tänään onkin ollut sitten erittäin luova ja virkeä päivä, ei krapulaa mutta pientä väsymystä kylläkin. Onneksi aivot kuitenkin toimivat sen verran, että sain tehtyä laskelmat miten saada 20 kuivaajaa istutettua 16:een töpseliin niin, että kukaan ei huomaa sitä. Jokainen puhallin siis toimii ikäänkuin yksin riippumatta muista, mutta todellisuudessa käyttämäni tekniikka sallii vain 16 ulostuloa. Eli neljälle kuivaajalle täytyi keksiä muita töitä. Olen kohtuullisen tyytyväinen ratkaisuuni. 

Vielä jäljellä on johtojen naamioiminen näkymättömiin ja lattialle pitäisi saada mustaa messumattoa jostakin estämään ikäviä kiiltoja sekä loppusiivous. Eli aika hyvin on hommat pulkassa. Aikaa on kulunut ripustukseen nyt yhteensä 29 tuntia ja arvioisin vielä vajaan 10 tuntia kuluvan kaikkeen loppusäätöön.

Ja nyt takaisin töihin. 

 

Huh. Vihdoin kotona. Tämä päivä vierähti hieman huomisellekin näköjään. Eli tunteja kertyi 15! Josta kylläkin tehokasta peliaikaa ripustuksen parissa ainoastaan viisi tuntia. Se aika tosin käytettiinkin sitten todella tehokkaasti. Sain akatemialta Jussin avuksi ja pistettiin hihat heilumaan. Tosin Jussi käyttää useimmiten hihattomia paitoja kun hänellä on niin mageet tatskat ja kaikkee ;) Terkkui vaan Jussille! Teos alkoi tänään jo hahmottua ja nousikin välillä korkeuksiinsa laskeutuen sieltä takaisin alas viikonlopuksi. Nyt mulla meneekin sitten koko viikonloppu johdotuksia vetäessä, jotta puhaltimet saavat virtansa. Tajuton määrä siihen menee johtoa! Jos mun tämän päivän laskelmat pitävät paikkansa niin 186metriä mustaa sähköjohtoa luikertelee ensi viikon keskiviikkoon mennessä gallerian katossa piilossa! Älytöntä!

Tänään loput 10 tuntia vei aamuinen HBL lehden haastattelu ja nyt illalla Nurmijärvellä ollut Uudenmaan Kulttuurirahaston apurahojen jakotilaisuus. Kävin siellä pokkaamassa elämäni ensimmäisen oikean apurahan. Nöyränä poikana olin liikkeellä, enkä sen kummempia juhlia saanut siitä aikaiseksi. Aamulla aikaisin on kuitenkin suunta takaisin töiden pariin ja galleriaan sähköjohtoja tekemään. Hauskat kemut oli kuitenkin ja jatkoillakin juttua riitti. Kiitos vaan Anssille, Tuomakselle ja Kealle seurasta! Ensi kerralla uudestaan!

HBL teki juttua nuorista taiteiljoista ja heidän tulevaisuuden näkymistään. Eli eivät niinkään keskittyneet meidän teoksiin vaan haastattelivat kolmea nyt Kuvataideakatemiasta valmistuvaa opiskelijaa. Ihan kiinnostava juttutuokio siitä syntyi, vaikka toimittaja pyrkikin hieman provosoimaan meitä vertauksilla Konstafakin kohua herättäneisiin teoksiin ja tekijöihin. Mielestäni kuitenkin suoriuduttiin haastattelusta kohtuullisen hyvin. Lopputulos nähdään sitten ensi keskiviikkona ilmestyvässä numerossa. Harmi kun on tuo oma ruotsinkielen taito "hieman" puutteellinen niin ei ite ymmärrä jutusta mitään... 

Nyt uutuutilullaa ja aamulla taas sorvin ääreen. 

Ensimmäinen ripustuspäivä. 12 tuntia se otti. Melkein kolme tuntia siitä ajasta meni kyllä suhailuun pyörällä ja bussilla viimeisiä osia keräillen. Ostin Helsingistä eilen kaikki sähköpistokkeet mitä löysin, joten jouduin tänään turvautumaan naapuriimme Espooseen. Se vei muutenkin kiireisestä päivästä pari tuntia pelkkiin bussimatkoihin! Onneksi Yleiselektroniikka osoittautui erittäin hyväksi kaupaksi ja sain sieltä paljon enemmän kuin lähdin edes hakemaan. Kannatti käydä!

Tämä päivä meni teoksen fyysisen rakenteen suunnitteluun. Lähinnä piti päättää miten kuivaajat roikkuvat ja mistä? Suunnittelin myös pienen väliseinän ja käytävän oviaukon jälkeen. Näin teoksen sisään astuminen on konkreettisempaa. Sain myös tietokoneen asennettua paikalleen ja webbikameran testattua toimivaksi tilaan, joskin laajakulmaa voisi olla hintsusti enemmän. Näillä kuitenkin mennään ja hyvältä siellä alkaa näyttämään. Syyhyttää jo päästä kokemaan puhallukset iholla!

Aamuisella Espoon matkalla kuulin myös, että kuun lopussa Tallinnassa olevaan näyttelyyn lähtee kuljetus jo huomen aamuna. Joten kesken kaiken kiireen tulikin toinen kiire. Alun paniikin ja hetkellisen häsläyksen jälkeen homma kuitenkin hoitui aika näppärästi. Joskin teos jäi vielä hyvin keskeneräiseksi. Rakennan sen siis paikanpäällä valmiiksi. Mikä oli kyllä ihan suunniteltuakin koska osa materiaaleista on ajateltukin olevan paikallista satoa. Nimittäin perunoita. Niin ja se osa teosta mikä nyt lähtee on siis jääkaappi. Ja teoksen nimi on Liikaa. Enpäs paljastakaan tämän enempää vielä.

Huomenna on uusi päivä. Muiden kiireiden vuoksi ripustamiseen jää aikaa vajaat viisi tuntia, mutta eiköhän siinäkin ajassa homma etene mukavasti! Jos voimia riittää, niin raportoin vielä ripustamisen etenemisestä päivittäin. Aina siihen asti kunnes teos on valmis. Eli toivon mukaan viimeistään tiistaina.

Nyt on noi muut säädöt saatu hoidettua ja voin keskittyä täysillä kevätnäyttelyyn. Jo on aikakin, sillä ensi viikolla on jo avajaiset! Pikku hiljaa alkaa hikeä pukata pintaan kun katsoo missä mennään. Tänään huomasin aulassa, että esim. blogiystäväni Katja on omansa jo ripustanut! Hyvä Katja! Hienolta näyttää!! Oman työni vaihe on tällä hetkellä tämä:

Studioni lattialla ja pömpeleiden päälllä se siis lojuu. Periaatteessa se toimii jo lähes niinkuin sen pitääkin. Siis periaatteessa. Eli mun pään sisällä ja myös teknisesti. Totuus siitä miten se käytännössä toimii nähdään vasta kun teos on ripustettu lopulliseen tilaan. Se jos joku pistää kihelmöimään! Ensimmäinen hetki valmiin teoksen kanssa on aina ikimuistoinen, joko se on täydellinen elämys tai pettymys. Harvoin siltä väliltä.

Nyt eletään turhauttavia välipäiviä ripustamaan pääsyä odotellessa. Gallerian lattia on tänään maalattu ja sinne saa mennä vasta torstaina iltapäivällä. Eli siihen asti tilanne on tuo mitä kuvassa näkyy. Sen jälkeen alkaa hirveä sähellys ja väsäys, että teos riippuu ja roikkuu kuten sen kuuluukin. Tilaan pitäisi myös rakentaa yksi pieni väliseinä, mutta ajan puutteen vuoksi se ikävä kyllä kuulemma saattaa jäädä haaveeksi. Toivotaan kuitenkin, että teos saa arvoisensa tilan jossa se pystyy toimia kuten on tarkoitettu!

Kiitos muute Hakkaraisen Kallelle kannettavan akusta! Nyt uskallan paremmin jättää koneen pyörittämään installaatiota kuin ilman akkua. Eipähän mene koko maailma sekaisin sekunnin sähkökatkosta vaan kaiken pitäisi toimia sen jälkeenkin! Kaikkeen pitää siis varautua! Silti yllätyksiä on tulossa, en vain vielä tiedä niistä vielä. Jos tietäisin niin eihän ne olisi enää yllätyksiä. Juuri näiden yllätysten takia rakastan tätä ammattia! Jihuu! Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja mistä saa huomenna rahaa ruokaan jne. Menipäs pateettiseksi. Lopetankin tähän.

Päivä ennen vappuaattoa. Tänään oli pilvistä pitkästä aikaa. Kevät näytti kuin olisi mennyt piiloon. Se säästä. Sitten palautteen pariin: sain Tuntematton kaupungin tapahtumista aika tuoreeltaan monenlaista palautetta. Moni piti teatteriesitystä onnistuneena ja sanoi, että noin uskottavia näyttelijöitä ei ole edes kaupungin teatterissa. Toiset pitivät esitystä liian läpinäkyvänä ja ehkä hieman turhanakin. Jotkut taas uskoivat tai halusivat uskoa illuusioon todellisuudesta loppuun saakka. Näin kävi myös esityspaikan alakerrassa olleelle asianajajalle. Hän viimeisteli töitään ja säpsähti huutoihin kadulla, ikkunasta katsottuaan näki vain vaatteiden ja lopulta myös kannettavan tietokoneen mäjähtävän katuun hänen ikkunansa edessä. Tästä innostuneena tai ehkä myös pelästyneen päätti tämä asianajaja kirjoittaa taloyhtiön isännöitsijälle kirjelmän ja vaatia riitelevällä pariskunnalle varoitusta. Myös vaaran aiheuttaminen julkisella paikalla saattoi tulla kyseeseen. Maanantai valkeni ja puhelimet rupesivat pirisemään. Asunnon omistaja, ystäväni ei heti ymmärtänyt mistä on kyse koska hän oli ulkomailla eikä ollut riidellyt kenenkään kanssa. Kunnes hetken päästä muisti luvanneensa asuntonsa minulle loman ajaksi tätä esitystä varten. Selvähän se. Annat avaimet Pasille ja häätöhän siitä seuraa! Mutta onneksi sentään ei. Koko maanantai päivä meni asian selvittämiseen, asianajaja ja isännöitsijä piti saada ymmärtämään, että tämä oli teatteria ja tilanne oli täysin hallinnassa. Ei vaaraa ihmisille eikä ympäristölle! Kun selitykset lopulta uskottiin sain ehkä lämpöisimmät onnittelut onnistuneesta suorituksesta, ainakin yksi henkilö uskoi näkemäänsä! Mahtavaa! Mitä tästä opimme? Kentiäs emme yhtään mitään...

Tämä viikko on ollut kaikinpuolin kiireinen eikä tuota maanantain episodia olisi tarvittu sotkemaan aikatauluja. No onneksi olen saanut kirittyä itseni kiinni ja nyt hommat on ainakin teoriassa jo aika hyvällä mallilla. Lopputyön elektroniikka on valmis ja ohjelmakin ehkä. Huomenna se selviää kun ensimmäistä kertaa kokeilen ohjata kaikkia puhaltimia kerralla! Hieman jänskättää se. Mutkiakin tuli matkaan. Käyttämäni ohjelman Max/MSP trial lisenssi umpeutui. Olin unohtanut tämän täysin tässä tohinassa että näin tulee käymään. No onneksi ystävämme Aada astui kehiin ja antoi koneensa lainaan, joten pystyin jatkamaan työntekoa sillä. Kiitos Aadalle! Tänään ostin myös webkameran jonka uskoisin olevan tarpeeksi päheä installaationi ohjuriksi. Tilasin siihen kylläkin vielä laajakulmalisäkkeen suoraan Hongkongista, mutta sen saapuminen saattaa viivästyä yli avajaisten. Joten siitä ei välttämättä ole nyt kuitenkaan apua. Halpa se kuitenkin oli ja ehkä tulevaisuudessa sille jotakin muutakin käyttöä sitten keksii!

Huomenna ripustan myös yhden sivuprojektini näyttelyn nimeltään "Kuka söi mun Sisut?" koulun kirjastoon Kaikukatu kakkoseen. Tulkaapas katsomaan sitä sitten vapputohinoitten jälkeen! Ensi viikon tiistaina 4.5. klo 14-16 on samaisessa tilassa myös keskustelutilaisuus otsikolla Keskustelua asioista joista ei keskustella. Sinnekin suopi tulla!

 

Hyvää Vappua itsekullekin säädylle! Ensi viikolla onkin sitten jo hikiset paikat... 

Tämän viikon toinen postaus tulee tässä. Eilen oli Tuntematon Kaupunki tapahtuma illalla ja tässä sen jälkifiiliksiä sanoin ja kuvin. Päälimmäisenä jäi erityisen hyvä fiilis onnistuneesta tapahtumasta. Olen myös omaan osuuteeni hyvin tyytyväinen. Tästä kuvasta näkee teokseni parhaiten. 

Siinä on siis kaksi kohtausta - toinen pienoismaailmassa ja toinen todellisuudessa tapahtuva. Pysähtynyt ja liikkuva. Pienoiskohtaus on nyt jo vain muisto oikeasta koska oikea tapahtui vain kerran. Pienoiskohtaus pysyy viikon ajan näkyvillä, ellei ilkivalta syö sitä pois. Sijainti Castreninkatu 4 lauta-aidan takana. Kurkkaa puuttuvan laudan kohdala vasemmalle niin näet yläkuvan näyn. 

Tässä vielä yksi kuva ISOSTA kohtauksesta. Pariskunnalla meni siinä hieman sukset ristiin ja miehen tavarat saivat kyytiä. Iso kohtaus tuli kaikille yllätyksenä, enkä kertonut siitä etukäteen. Ajatus oli hämmentää katsojia miettimään toden ja fiktion rajoja - mitä saa katsoa ja mille kääntää pää pois ja olla huomaamatta. Molempia reaktioita oli havaittavissa. Yksin ei välttämättä kukaan olisi pysähtynyt katsomaan tätä, mutta isossa massassa on helpompi tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Huomasin silti, että kameroita ihmiset käyttivät huomattavasti vähemmän ja olivat hieman varautuneita tilanteesta. Kun totuus paljastui moni esitti pientä turhautuneisuutta koska ei uskaltanut seurata kohtausta loppuun ja toisinpäin oli niitä jotka sanoivat heti tajunneensta tämän olevan teatteria.

Parvekkeelta lentäneiden tavaroiden joukossa oli myös kannettava tietokone. Tulipahan testattua senkin kestävyys 10metristä pudotuksessa. Ja hyvin tuntu kestäneen. Jopa niin hyvin, että kone kelpasi ensimmäiselle ohikulkijalle kohtauksen jälkeen. Tilaisuus tekee siis varkaan. Ainakin Kalliossa! Onneksi kerkesin tallentaa kuvan myös tästä kolmannesta bonuskohtauksesta. Rajasin tästä kuvasta kaiken epäoleellisen pois kuten rikoskumppanit. Tässä kuvassa on ainoastaan päätekijäksi epäilty poika tietokone kainalossaan. Sarjan muissa kuvissa näkyy paremmin tietokone, mutta kasvot näkyvät tässä tunnistettavasti joten julkaistaan tämä! Jos tunnette miehen kertokaa ystävällisesti, että tietokone on ongelmajätettä eikä sitä saa heittää tavallisien roskien sekaan. 

Ensiviikolla sitten taas toisenlaisia juttuja. 

Tajusin tänään kirjoittavani tätä blogia lähinnä vain silloin kun oikeasti en ole tekemässä mitään. Siis mitään työni eteen tai muutakaan tähdellistä. Viimeinen viikko on ollut yhtä juoksua, joten tämä on jäänyt täysin päivittämättä. 

Joskus sitä miettii mitä tekisi jos olisi vain yksi projekti kerrallaan käynnissä? Onnistuisiko se silloin paremmin? Olisiko siihen oikeasti enemmän aikaa ja luovaa panostusta? Nämä asiat ovat jälleen pyörineet mielessä kun on joku sata rautaa tulessa ja samaan aikaan pitäisi olla kolmella luennolla ja tapaamisissa ja vielä kotona perheenkin kanssa. Onneksi tämä hullunmylly on kohta ohitse ja voi taas hengittää. Toisaalta juuri tällainen kaaos inspiroi ja pitää luovuuden yllä. Nyt pystyn helposti keskittymään kolmeen eri teokseen samaan aikaan ja tehdä niitä rinnan työhuoneella. Kaikki saavat siinä tavallaan ekstraa toisistaan.

Seuraava julkinen esittäytyminen on jo huomenna! Kuvataideakatemian järjestämä Tuntematon Kaupunki tapahtuma starttaa kaikukatu 4:n edestä klo 17.00. Saa tulla mukaan! Tapahtumassa on n. 10 taiteilijan teoksia ympäri Kalliota ja teokset koetaan kävelykierroksen aikana. Kierros kestää 2 tuntia. Minulta tapahtumaan tulee teos nimeltään Kohtaus. Se sijaitsee osoitteessa Castreninkatu 4, lauta-aidan takana piilossa. Aidasta puuttuu yksi lauta ja teoksen voi nähdä kun pään työntää siitä välistä ja kurkkaa oikealle! Suosittelen kaikille ;) Varsinkin huomista tapahtumaa, luvassa saattaa olla jotakin yllätyksen poikasta... hmm.

Sitten on vielä yksi näyttely ennen Kuvan kevät näyttelyä. Se starttaa vappuaattona Kuvataideakatemian kirjastossa kaikukatu 4:ssä. Sen näyttelyn nimi on "Kuka söi mun Sisut?" ja voin siitä kertoa hieman lisää sitten ensi viikolla kun startti on askeleen lähempänä. Luvassa on myös keskustelutilaisuus 5.5. klo 14-16 joka on avoinna kaikille kiinnostuneille. Otsikko tälle tilaisuudelle on: Keskutelua asioista joista ei keskustella.

Näiden kahden lisäksi olen viime päivinä tehnyt yhtä uutta installaatiota, joka on tulossa toukokuun lopulla Tallinnaan esille. Ja tietenkin myös tuota lopputyön kirjallista osiota olen vienyt eteenpäin kuten myös itse teosta.

Tänään ja eilen saimme Gregoiren kanssa valmiiksi toisen elektroniikan. Yksi kuudelle puhaltimelle tehty on siis jo aiemmin valmiina ja nyt teimme kymmenelle. Viimeisenä tänään saimme testatuksi sen toimivuuden ja huomenna se vielä viimeistellään. Sitten pitää päättää riittääkö 16 yksikköä installaatioon vai pitääkö tehdä vielä yksi elektroniikka? Näilläkin voisi jo pärjätä kun yhden yksikön voi helposti jakaa kahdelle puhaltimelle. Se vain tarkoittaa sitä että silloin aina ne kaksi toimivat samaan aikaan. En ole vielä varma haluanko sitä vai pitäydynkö alkuperäisessä ajatuksessa, että jokainen on yksilö? Ensi viikolla tämäkin asia on jo selvillä. Koska loppu lähestyy ja viimeinenkin elektroniikka pitää olla valmiina ensi viikolla, jotta ohjelman testaus päästään aloittamaan ennen ripustamista.

Mutta sitä ennen huomenna perjantaina Tuntematon Kaupunkin klo 17.00!

Pistänpä tähän vielä teoksesta yhden kuvan fiilistelyn vuoksi. 

 

Pääsiäisestä nipistin yhden päivän lomaksi. Sekin meni Turussa etsiessä paikkaa teokselleni Olohuone 306,4 km² kaupunkitaidetapahtumaan. Joten ei kai sitäkään voi täysin lomapäiväksi sanoa. No ainakaan en tehnyt mitään edistääkseni lopputyötäni! Turussa oli muuten mahtava ilma ja vielä mahtavammat kirpputorit! Harvoin tekee yhtä paljon löytöjä yhden päivän aikana missään. Tänään on sitten taas paluu "arkeen" ja kirjallisen tuotannon vuoro. Yritän tässä samalla siis vääntää myös lopputyöni kirjallisen osion valmiiksi, jotta valmistuisin vielä tämän kevään aikana! Tavoite on hyvä ja aion pysyä siinä. 

Tässä muuten viimeisimpiä versioita tuosta installaation ohjelmointiosuudesta. Eli Max patch versio ties mitä:  

Tässä versiossa on siis käytössä jo 20 outputtia. Eli tällä koodilla pitäisi pystyä ohjaamaan 20 erillistä sähkölaitetta kameran välityksellä. Nähtäväksi jää toimiiko se suoraan vai onko siihen tehtävä vielä muutoksia. Hieman jännittää jo miten käytännössä pystyy ohjaamaan kahta erillistä arduinoa ja ottamaan kuva ulkoisesta kamerasta kun koneessa on vain 2 usb liitäntää? Usb hubi ei oikein käsittääkseni tule kuuloon, koska sen myötä jokaisella siihe kytketyllä portilla on sama nimi? Onkohan näin? Pitääkin testata. Jos näin on niin ongelmia tulee, jos ei niin silloin tämä koodi pitäisi toimia lähes sellaisenaan.

Vielä pitäisi löytää mahdollisimman laajakulmainen ja halpa webkamera, resoluutiollakaan ei ole merkitystä. Vinkkejä otetaan vastaan sähköpostiin: This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it KIITOS! 

Sitten viime kerran teokseni on edennyt lähinnä henkisellä tasolla. Lopullista elektroniikka on alettu suunnitella ja alustavasti päädyimme ratkaisuun jossa on 16 ulostuloa. Eli toisin sanoen osa puhaltimista toimii pienissä ryhmissä tai pareittan. Tämä tuo tiettyjä etuja elektroniikan suhteen ja sen hallitseminen on helpompaa. Päädyimme myös käyttämään kahta Arduinoa ja kahta erillistä elekroniikkaa osin samoista syistä. Koodille se taas tuo yhden lisähaasteen, miten nämä asiat sovittautuvat siihen. Se jää nähtäväksi.

Tuli myös tehtyä pieni kestotesti puhaltimille kun piti sulattaa uuden työhuoneen pakastimesta muutaman kilon jäämöhkäle pois. Hyvin kestivät pari puhallinta jatkuvaa puhallusta sen puolisen tuntia mitä urakkaan meni. Joten sen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia sitten näyttelyssäkään!

Ensi viikolla taas elektroniikan kimppuun. Pääsiäinen kuluu mukavasti kirjallista lopputyötä tehdessä ja ehkä siinä välissä muutaman sanan tännekin voisi pistää! 

Huhhuh. Kohta pää hajoaa kun on tullut kuunneltua hiustenkuivaajien hurinaa pitkät päivät ja tuijotettua erinäisiä ohjelmia tietokoneen näytöllä siinä sivussa. Onneksi ilma on ollut pääosin ankea, niin ei harmita olla sisällä niin paljon. Nyt kyllä arska paistaa ja lähden tästä pika pikaa haukkaamaan happea! Tänään sain siis vihdoin jotain näkyvää aikaiseksi. Mistä tuli hyvä fiilis eikä univaje haittaa! Jee jee! Viestin lopussa ruutukaappauskuva tämän hetken tilanteesta. Niille jotka tuota osaavat lukea niin hyvä (ja kaikki vinkit tervetulleita!), mutta niille joille tuo on hepreaakin oudomaan selitettäköön, että ohjelma on Max/MSP. Sillä minun on tarkoitus luoda patch eli pieni ohjelma, joka näkee webkameran kautta katsojan tilassa ja pystyy käynnistämään ja sammuttamaan tämän liikkeiden mukaan hiustenkuivaajia. Nähtäväksi jää miten se sitten käytännössä toimii. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Kuuden kuivaajan testi on edelleen meneillään ja kun nämä saadaan kunnolla pelittämään niin siirrytään lopullista elektroniikkaa ja koodia väsäämään.

Kuvassa näkyy videoruutu jaettuna kuuteen pikkuruutuun. Nämä pikkuruudut edustavat siis hiustenkuivaajia. Kun kamera näkee liikettä yhdessä ruudussa käynnistää elektroniikka tietyn puhaltimen pärisemään liikkeen ajaksi. Yksinkertaista siis. Kuva on mustavalkoinen jotta sen pixeleiden väriä (tai kirkkautta) on helpompi hallita ja sitä myöden on vähemmän arvoja jota seurata ja säätää. Hieman röntgenkuvaa tuo myös muistuttaa siksi kun se toimii käytännössä niin, että se vertaa lennosta tämän hetkistä kuvaa edelliseen ja näyttää vain niiden muutokset valkoisena. Tämä selittänee hieman lisää tuota kuvaa. Ehkä? Mutta tosiaan, nyt lähden paistattelemaan iltaa ja nauttimaan viimeisistä auringon rippeistä. 

 

Puhallus on teokseni nimi. Se on päätetty. Teos koostuu noin 30 hiustenkuivaajasta. Sekin on jo päätetty. Kuivaajat roikkuvat katosta ja heiluvat katsojan mukaan. Senkin jo tiedän. Enää puuttuu vain apparaatti, joka hoitaa kaiken sen mitä katsoja ei näe. Tiedän myös, että tulossa on monia unettomia öitä ja työntäyteisiä istuntoja erinäisten ohjelmointialustojen kimpussa.

Tulen kirjoittamaan tähän blogiin ongelmista ja ratkaisuista mitä kohtaan matkalla ideasta valmiiksi installaatioksi. Palaan kenties myös idean syntyvaiheisiin ja kerron jotain taustoistani ja siitä miksi hiustenkuivaajat? Niin, miksi?