Burmalainen tanssi
Intialaisvaikutteita ja nukkeliikkeitä

Burmalainen tanssilla on nykyään selkeä tyylinsä ja tekniikkansa, jota leimaavat intialaisvaikutteiset kehon taivutukset ja käsieleet, yhdistyneinä nukketeatterin marioneteilta omaksuttuihin nykiviin liikkeisiin ja romahdusmaisiin pudottautumisiin. Tanssitekniikka on kuitenkin puolentoista vuosituhannen kehityksen ja monenlaisten vaikutteiden fuusioitumisen tulos. Burmalainen tanssi on syntynyt seuraavien elementtien sekoittumisesta:

1. animistinen nat-kultti ja siihen liittyvät rituaalitanssit,
2. pyu-kauden tanssi,
3. mon-kansan perinteet,
4. thai-vaikutus,
5. marionettiteatterin vaikutus,
6. tekniikan standardisointi 1900-luvun jälkipuoliskolla

Varhaishistoriaa

Pyu-kulttuuriin liittyvä pienoisveistosten sarja 600–700-luvuilta todistaa, että tanssissa oli jo silloin nykyistä burmalaista tanssia muistuttavia piirteitä, kuten S-kirjaimen tavoin kaartuva keho ja kulmikkaisiin asentoihin taipuvat, kohotetut käsivarsiliikkeet. Paganin pääkaupunkikauden (1044–1287) kuvataide osoittaa, että intialainen vaikutus oli silloin tuntuva. Todennäköisesi burmalainen tanssi sai ominaislaatunsa kun Paganin kauden intialaisvaikutteinen tanssi yhdistyi valloitetun mon-kansan perinteisiin. Jälleen uusi kerrostuma traditioon tuli, kun burmalaiset valloittivat vuosina 1576 ja 1767 thaiden pääkaupungin Ayutthayan. Sotasaalina Burmaan tuodut taiteilijat opettivat taitonsa burmalaisille ja niin kehittyi thai-vaikutteinen tanssityyli, yodayar. Sen ominaispiirteitä ovat Thaimaan khon-naamioteatterista ja klassisesta tanssista periytyvä jako erilaisiin roolityyppeihin ja niitä vastaaviin liiketekniikoihin (jalot sankarit ja sankarittaret, sekä apinat ja demonit). Jalot roolihahmot tanssivat ilmeettöminä ja he liikkuivat niin vaivattomasti ja pehmeästi, että burmalaiset totesivat ihaillen: ”aivan kuin heillä ei olisi luita kehossaan”.

”Kun langat katkaistaan”

Oma lisänsä burmalaisen tanssin estetiikkaan tuli nukketeatterin kultakautena 1800-luvun alussa. Nukkemestarit kehittivät silloin taitonsa nukkien liikuttelussa, nimenomaan nukketeatterin tanssikohtauksissa, niin pitkälle, että elävät tanssijat alkoivat matkia nukkien nykiviä ja kulmikkaita liikkeitä. Käsivarsien jo ennestään kulmikkaita taivutuksia ja intialaisesta tanssista periytyviä niskaliikkeitä korostettiin ja tavaksi tuli päättää tanssi usein yllättävään ”romahdukseen”. Tanssija pudottautuu maahan tarkasti harkittuun nukkemaiseen asentoon, jota burmalaiset kutsuvat kirjaimellisesti käännettynä nimellä ”kun langat katkaistaan”. Nukketyyli on edelleen elinvoimainen. Ohjelmistoon kuuluu monia itsenäisiä nukketyylin tansseja, ja suositussa virtuoosinumerossa elävä tanssija esiintyy rinnan itseään huomattavasti pienemmän marionetin kanssa toistaen tarkasti sen liikkeet.

Tanssin lajeja

Burman monien tanssilajien arkaaista tasoa edustanevat animistiseen nat-kulttiin liittyvät tanssit. Niistä on tehty myös näyttämöversioita, jotka yleensä aloittavat tanssi- tai teatteriesitykset. Nat-papittaren tanssi kuluu myös nukketeatterin ohjelmistoon. Burmalainen hovitraditio katkesi brittien valloitettua Ylä-Burman vuonna 1885. Moni hoviperinne katosi silloin kokonaan, mutta toisaalta muutamat lajit levisivät kansan pariin, kun hovitaiteilijat joutuivat etsimään työtä hovin ulkopuolelta. Kuninkaan hovitanssijattaret (ah-nyein) eivät saaneet esiintyä tavalliselle kansalle, mutta he saattoivat opettaa ohjelmistonsa muille. Näin hovin naistanssin perinne levisi 1800-luvun lopussa Mandalayhyn ja Rangooniin. Hovimuodon suhteellisen pientä orkesteria laajennettiin ja esitykset saivat teatterillisia piirteitä. Naistanssiryhmät ohittivat 1900-luvun alussa suosiossa muut esiintyvät ryhmät.

Tanssin muotoja kehittyi luonnollisesti myös kansan parissa. Rumputanssien uskotaan saaneen alkunsa 1600-luvulla pitkänomaisia rumpuja soittavien muusikoiden säestämistä tansseista. Myöhemmin rummut korvattiin jättiläismäisillä, tukien varassa seisovilla rummuilla. Esityksiin tuli samalla teatterillisia piirteitä. Rumputanssien suosio laantui kuitenkin 1900-luvun alussa. Edelleen suosittuja sen sijaan ovat naisten esittämät ryhmä- tai kuorotanssit. Niissä suuri nais- tai tyttöryhmä tanssii unisonossa. Esitykset liittyvät usein yhteisöllisiin juhlallisuuksiin.

Burmassa on myös monia yksittäisiä tanssinumeroita, joista suosittu on kinnarin eli myyttisen puolilinnun, puoli-ihmisen tanssi. Siitä on olemassa burmalainen versio ja pohjoisten shan-kansojen versio. Tanssi kuvaa linnun liikkeitä ja sitä leimaa lentämistä kuvaava asento, jossa tanssija nostaa toisen jalkansa pyrstön tavoin taakse tasapainotellen toisella jalallaan. Burmalainen versio esitetään yleensä vanhaa hovipukua imitoivassa asussa, shan-kansojen versioon liittyy fantastinen tanssiasu, jossa bambutukien varaan levitetyt harsokankaat muodostavat tanssijan ympärille uhkean pyrstömuodostelman.

Tanssin teatterillistuminen ja standardisointi

Hoviperinteen katkeamisen jälkeen tanssin teatterillistuminen kiihtyi. Tavaksi tuli liittää teatteri- ja koosteohjelmiin runsaasti irrallisia tanssinumeroita, kuten nat-papittaren tanssi. Muita numeroita omaksuttiin nukketeatterilta. Niin yleistyivät burmalaisen teatterin vakioroolihahmojen tanssinumerot, niin sanotun ”kahdentoista tyylin” tanssit. Hahmoihin kuuluu muun muassa alkemisti, demoni, hevonen, norsu, erakko, kuningas, ministeri, apina sekä tietenkin prinssi ja prinsessa eli mintha ja minthamee, joiden duetto tähtitanssijoiden esittämänä säilytti asemansa esityksen kohokohtana.

Burman itsenäistyttyä perustettiin vuonna 1953 Mandalayhin ja Rangoonin valtion taidekoulut, joissa opetetaan myös tanssia. Tanssitekniikka ja sen opetus standardisoitiin luomalla 22:n liikkeen perusharjoitussarja (gabyar-lut). Miesten tyylissä jalat ovat avoimessa pliª-asennossa, naiset puolestaan tanssivat jalat tiukasti yhdessä, mikä on jo kapean putkimaisen tanssiasun sanelema pakko. Naisten tanssiin liittyy myös putkihameen laahuksen taidokas käsittely pienin terävin takapotkaisuin. Marionetteja imitoiva nukketyyli tuli hallitsevaksi ja naistanssijoiden hyytynyt, fiksattu hymy tuli mimiikan standardiksi.

Tietoisku: Burman kirjallisuus

Tietoisku: Burmalainen musiikki