maalaus
s. 1973, Soini
Lumeen peittyvissä rakenteissa näkyy vuoroittainen sinnikkyys ihmisen ja luonnonilmiön välillä. Päiväaikaan ihmisen tekemä rakennelma etenee, yöaikaan lumi saa rauhassa sataa sen peittoon.
Samaisessa maisemassa vuoroaan vaihtavat keinovalo ja luonnonvalo. Välillä ne ovat päällekkäin lisäten valoa valoon. Tällaista kerroksellisuutta esiintyy ympärillämme. Idylli on sähkökaapin takana.
Â
Samankaltaista limittäisyyttä on muistamisen kokemuksissa. 80-luvun alkupuolella popcorn-kulho siilautui tv-ruutua vasten. Poksahtaneiden jyvien vaalea tärkkelys toisti sienipilven kumpuja. Pilvi oli etäällä, jossain siellä mistä popcornit tulivat, ollen kuitenkin samaan aikaan läsnä olohuoneissa. Tuolloin mielikuvitus kuvitti kertomuksia neuvostoliittolaisilta huoltoasemilta, joilla suomalaisturistit tankkasivat tankin täyteen vaihtamalla polttoaineen poliittisiin nylonsukkahousuihin. Hilja-tädille lähetettiin naapurimaahan kontrolloitu paketti. Se sisälsi määrätyn määrän kahvia, jonka lisäksi saattoi mukaan laittaa jotain kevyttä ja soveliasta kuten koristekuvioisia kahviliinoja. Näiden kerrostumien kanssa teen hiljaisia purku- ja rakennustöitä maaliaineella.
Â
