Elina Autio

maalaus

s.1985, Tampere


Minulla on päälläni tummansiniharmaa, puolikiiltävä vakosamettipaita, jonka pinta välkehtii öisen vedenpinnan tavoin. Tykkään pitää tätä paitaa. Paidan kaunis pinta ei ole täysin yhtenäinen, vaan sitä halkoo keskeltä mustista, suhteellisen suurista napeista koostuva pystysuuntainen rivi. Oikeastaan tämä ei siis ole paita, vaan pikemminkin takki, jonka voi avata ja sulkea. Pidän takkia kuitenkin aina kiinni, jotta kankaan pintaa näkyisi edestäpäin katsottuna mahdollisimman paljon. Takissa on olkatoppaukset, jotka saavat minut näyttämään paljon harteikkaammalta. Jos minulla on päälläni tämä takki (sekä yhdet tietyt raidalliset housuni), ja satun seisomaan teosteni edessä, melkein maastoudun niiden pintaan, sillä teoksenikin ovat hyvin raidallisia. Tällaisissa tilanteissa vaatetukseni muuttuu suojaväriksi, ja käyttäydyn vahingossa kuin kameleontti.

Â