Kuvankevät

tila-aika

s. 1982, Sysmä

Menetin uskoni sanoihin, ja olen alkanut kiinnittää huomiota liikkeeseen. Ihminen on silti ensisijainen kiinnostuksen kohteeni.

Istuessani jälleen kerran vieraan ihmisen kodissa, vastatusten toista kaltaistani, aloin pohtia tilanteen tekijöitä. Erityisesti olin hämilläni omasta asemastani tuossa erikoisessa rakennelmassa ihmisiä, tiloja, puhetta ja kaikenlaisia suhteita. Väistämättäkin tuntui, että meidän kahden lisäksi paikalla oli myös jokin kolmas, joka jatkuvasti pyrki häiritsemään tilannetta, mutta jonka läsnäolo oli sille välttämätön. Pyrkiessäni astumaan sanallisesti toisen sisään tuntui kuin kulkisin vain kauemmaksi kokemuksesta, jota yritin tavoittaa. Mahdanko yhtään tietää mihin olen vierasta kuljettamassa?

Ei, en tiennyt.

On kulunut lähes vuosi tuosta kohtaamisesta. Tapasin kaiken kaikkiaan kahdeksan ihmisen kanssa, ja tapaamme taas. Tällä kertaa kaikki yhdessä. Olemme jakaneet puheen, liikkeen ja eleen kautta meitä kaikkia yhdistävää kokemusta. Työskentelyn keskeisenä välineenä on toiminut kieli, ennen kaikkea kehon välittämä elekieli. Teokseni Kuvan Kevät -näyttelyssä on ensimmäinen yritys esityksen avulla siirtää kohtaamistemme keskeinen sisältö ja kiinniottaa jokin hetkellinen ja huomaamaton.

 

Kiitos tanssijat Helena Ratinen, Ken Mai, Leena Ritva Koskinen, Minja Mertanen, Mirva Mattila, Reija Stenius, Saara Holmberg, Sanni Priha ja Terhi Lilja

Ja ennen kaikkea suuren suuri kiitos Teille, jotka vietitte kanssani aikaa keväällä 2011 ja 2012 purkaen auki kokemusta masennuksesta.